2000-luvun kotimaiset pophelmet

#14 Aavikko – Viitostie (2000)

(Säv. ja san. Tomi Kosonen, sov. Tomi Kosonen, Paul Staufenbiel, Tomi Leppänen)

Tomi Kosonen päästelee Yamahallaan. (Kuva: Tomi Palsa)

Valtatie 5 syntyi vuonna 1938, kun käyttöön otettiin uusi tienumerointijärjestelmä. 62 vuotta myöhemmin Aavikko-niminen yhtye Siilinjärveltä – viitostien varrelta – julkaisi kansallislaulun pitkän ja yksinäisen valtaväylän vaeltajille.

”Viitostie
Valtatie
Viitostie
Minne vie”

Heinolasta Sodankylään kulkee 905 kilometrin mittainen nauha asfalttia, joka esittelee kulkijalleen kituvamman puolen Suomea: Savon, Kainuun, Koillismaan ja Lapin. Tuon väylän nimi on viitostie.

Viitostietä pitkin kulkuneuvoihin suljetut ihmiset syöksyvät kohti työtä, lomakeskuksia, hautajaisia ja tavarataloja. Jokainen on matkalla johonkin, mutta tie vapauttaa selittelyn tarpeesta. Matkan tarkoitusta ei kysellä, sillä verorahoin kustannetulla tiellä kaikki syyt matkustaa ovat tasavertaisia.

Ajaminen on ajatusten stimulantti. Jotkut käpertyvät maailmalta autotekniikan suojiin. Osa taas pitää autoa mietiskelykammiona, joka antaa symbolista ja konkreettista etäisyyttä asioihin. Ajoneuvo on pieni ja intiimi tila, jossa voi käydä dialogia ilman ulkoisia häiriöitä.

Tien päällä asiat puhutaan halki ja ihmisten syövereistä kaivetaan esiin pohjamutiin kätketyt mietteet. Kyytiin noustaan tuttuina tai ehkä kavereina, perillä poistutaan autosta ystävinä tai vakuuttuneina vihamiehinä.

Viitostie on kaikkea tätä. Jokainen projisoi siihen omien kokemuksien värittämät muistot ja mietteet, mutta tiettyä viitostiehen liittyvää rujoutta ei voi kiistää. Se ei ole mikään autobahn, jota pitkin tuore autokanta kiitää kohti vakaata talouskasvua. Viitostietä kynnetään suurin osa vuodesta vasten kylmää vesisadetta ja tuiskuttavaa lunta.

Sen varrella, kuten elämässäkin, on taipaleita, joita ei jaksaisi käydä läpi. Joskus ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kulkea, ja toisaalta rapistunutkin päällyste vie sentään kohti jotain määränpäätä.

Jos viitostie olisi vain reitti muiden joukossa, ei siitä tehty kappale olisi suomalaisen indien tunnistettavimpia aikaansaannoksia.

Julkaistessaan Viitostie-minialbumin Aavikko oli filosofialtaan hieman ilkikurinen retkikunta, joka seikkaili Casio-valtion piirilevyviidakoissa villin pioneerimielen rohkaisemana, matkalukemisenaan kuvakirjoja Neuvostoliitosta. Aavikko puhui rupisten kosketinsoitinten kielellä ja antoi koneille erävoiton ihmisen äänestä.

Vaikka Viitostiekin nakuttaa itäisen camp-hengen pauloissa, on siinä myös vakavan mietteliästä tunnelmaa, jopa hartautta. Jotain, mikä voi kummuta vain ihmisen päästä ja sydämestä. Voi kuvitella, että reaalielämässä viitostie on vienyt ja tuonut siilinjärveläisiä niin paljon, ettei Aavikko noin vain mitätöi omia muistojaan halvalla ironialla.Jopa kappaleen ”vokalisti”, viisisanaisen oodin viitostielle lausuva robottiääni, kuulostaa kaihoisalta.

Kuten mainittua, viitostie ei ole korskeille Audeille kunnostettu oikopolku pankilta huvilalle, vaan rujo osa kansallista infrastruktuuria, jolla saa ajaa häpeämättä vanhan vuosimallin riisikupilla.

Toki Viitostie kunnioittaa avoimesti Kraftwerkia, mutta kuppaus on suoritettu periferisellä nöyryydellä. Viitostie on kuin muurin itäpuolella valmistettu jäljitelmä länsisaksalaisesta luksustuotteesta. Toisaalta sen ekologiassa ei ole mitään ylimääräistä, eikä se olisi biisinä yhtään parempi, vaikka Aavikko esittäisi sen markkinoiden kalleimmilla syntetisaattoreilla. Niukkuudessa sikiää nerokkuutta, jos kekseliäisyyttä riittää.

Aavikon miehitys on tänä päivänä sama kuin Viitostietä taivaltaessa, mutta nykyään trion katse on kohotettu ajoradan pinnasta kohti tähtiä. Aavikon uran kannalta tämä klassikko olikin maaginen taitos, josta bändi valitsi suunnan kohti progressiivisia avaruuseepoksia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

BONUS!

Sama tie, eri maailma. Oheinen Hurriganes-suomennos osoittaa, kuinka erilaisia ovat viitostien liikuttamat tunteet tuusulalaisen rasvatukan ja savolaisen koneromantikon sydämissä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

3. maaliskuuta 2000 − Chilen entinen presidentti, 84-vuotias kenraali Augusto Pinochet palasi kotimaahansa Espanjasta. Pinochet’n paluu aiheutti välittömästi suuret mielenosoitukset, joissa vaadittiin hänen vangitsemistaan.

Samasta aiheesta

© 2018 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress