Popklassikot 1998

#13 Neutral Milk Hotel – In the Aeroplane Over the Sea

Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua dreampoppia?

Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua dreampoppia?

Kirjoitan tätä lentokoneessa. Katson ikkunasta ulos: allani kimalteleva Itämeri valkenee hiljalleen uuteen päivään, ja aamuaurinko luo siihen lämpimän katseensa. Leikittelen ajatuksella siitä, että jonain päivänä tuhkani siroteltaisiin täältä meren syvyyksiin. Idea on makaaberi: Itämerta on saastutettu niin paljon, ettei se kaipaa yhdenkään puolivillaisen musiikkiskribentin kuolinpölyjä taakakseen.

Mietin myös lentokoneen siipiä: sitä, kuinka ne ovat kytköksissä toisiinsa, milloin hitsaukset on tehty, kuka ne on tehnyt, ja koska ne on viimeksi tarkistettu. Mitä tapahtuu, jos pelikaani sattuu lentämään turbiiniin? Tai jos lentokoneen tutka pettää, ja vastaan tulee toinen Airbus? Tai jos myrskyrintama yllättää meidät, ja salama sattuu osumaan koneeseen? Tai jos peräsin jumittuu ja syöksee koneen kierteeseen kohti kivenkovaa merenpintaa?

Ja mitä tapahtuu meille ja koneelle syöksyn jälkeen? Nostetaanko Finnairin raato merenpohjasta? Jäävätkö ruumiimme kalanruoaksi? Ja jos meidän naarataankin vesistä ylös, sovitetaan arkkuihin ja lasketaan haudan lepoon, jätämmekö jotain taaksemme syvyyksiin?

Lentopelko selättyy helpoiten jakamalla asiat niihin, joihin voimme vaikuttaa, ja niihin, joihin emme. Auttaa myös hyväksyä kuolema väistämättömänä osana henkilökohtaista tarinaamme. Synnymme, elämme hetken ja kuolemme. Joillekin tuonpuoleisen ajattelu tuo helpotusta: se, että sielumme jatkavat kulkuaan joko pilvien yläpuolella, tahi seuraavaan elävään olentoon kiinnittyneinä.

Yhdysvaltalaisen Neutral Milk Hotelin toinen albumi käsittelee sitä, millaisista asioista lohdun saamme. In the Aeroplane Over the Sea on meditatiivinen matka ihmissieluun, raameinaan eritoten Toinen maailmansota ja siihen liittyvät unet, joista yhtyeen keulahahmo Jeff Mangum sanojensa mukaan sai inspiraationsa. Tärkeänä kiintopisteenä on Anne Frank, jonka aave leijuu läpi albumin, ja jonka tarinaa puidaan konkreettisemmin eritoten kappaleessa Holland, 1945. Tuo laulu lohduttautuu tragedian äärellä ajatukseen, jossa Frankin sielu jatkaa matkaansa sen jälkeen, kun ruumis on heivattu joukkohautaan nimettömänä, persoonasta riisuttuna, viivakoodiksi typistettynä.

Lohtu on albumin avainsana, ja se toistuu vahvana myös sen nimikappaleessa. In the Aeroplane Over the Seassa Mangum laulaa ihmiselämän hetkellisyydestä; siitä, kuinka fyysinen elomme saattaa koska tahansa katketa kuin seinään. Emme voi tehdä muuta kuin nauttia meille tarjotusta, ja toivoa, että saamme osan tästä kauneudesta ottaa mukaamme.

”And one day we will die
And our ashes will fly
From the aeroplane over the sea
But for now we are young
Let us lay in the sun
And count every beautiful thing we can see
Love to be
In the arms of all I’m keeping here with me”

Kappaleen särö tulee c-osasta, jossa Mangum osoittaa, mitä optimistinen elämänasenne vaatii.

“Now how I remember you
How I would push my fingers through
Your mouth to make those muscles move
That made your voice so smooth and sweet
And now we keep where we don’t know
All secrets sleep in winter clothes
With one you loved so long ago
Now he don’t even know his name”

Edellisessä säkeistössä mainittu “Anna” (Anne Frank) kulkee alati mukana rivien välissä. Hänen uskonsa ihmisen perimmäiseen hyvään keskellä läntisen maailman suurinta tragediaa on horjumaton, mutta se vaatii kaiken pahan tietoista ulossulkemista ja unohtamista, talvivaatteisiin kietomista. Laulun kertoja työntää sormet kohteensa sisään ja puhuu tämän suulla kaikesta siitä hyvästä ja lohdullisesta, joka tätä säkeistöä ympäröi, ja johon Frank haluaa uskoa.

(Sivuhuomio: Sormien työntäminen voi tietenkin olla myös seksiin liittyvä metafora, niitä Mangumin kynästä on lähtenyt ennenkin.)

Kun tämän jälkeen palataan tuttuun mantraan kauniista kasvoista, naurusta ja rakkaudesta, on tunnelma täysin eri. Se lohtu, joka kuoleman jälkeisestä pilvilinnoissa tanssimisesta on meille suotu, saattaakin olla vain naiivia lapsenuskoa, banaalia toiveajattelua: sarja tyhjiä lupauksia, joista haemme lohtua silloin, kun seinät kaatuvat neljältä suunnalta niskaan.

”When we meet on a cloud
I’ll be laughing out loud
I’ll be laughing with everyone I see
Can’t believe how strange it is to be anything at all”

Viimeinen lause on merkitsevä. Se purkaa lopulta kaiken edellämainitun osiin ja palautuu kaikista olennaisimpiin asioihin. Siihen, kuinka ihmeellistä elämä on, ja kuinka emme siitä koskaan voi täysin ottaa selkoa.

Mangumin hermoromahdukseen pian albumin julkaisun jälkeen hajonnut Neutral Milk Hotel ei koskaan palannut, mutta sen musiikki – kuten sanotaan – elää ikuisesti. Itselleni In the Aeroplane Over the Sea on se levy, jonka ottaisin mukaani autiolle saarelle. Siihen kiteytyy jokseenkin kaikki olennainen kaikesta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Jeff Mangum on viime vuosina keikkaillut harvakseltaan, ja esiintyi mm. viime kesän Primaverassa kahdesti täyteenahdetulle auditoriolle. Itse olin paikalla molemmilla kerroilla. Oheisessa videossa pääni heiluu turhan voimallisesti 2. ja 3. sekunneilla Mangumista parisen metriä oikealle. Keikan jälkeen lähetin auditorion lavalta tärisevin käsin rakkaudentunnustuksia tutuille ja halasin jokaista vastaantullutta. En muista näin suurta määrää itkua ja haikeutta ennen kokeneeni.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!