Popklassikot 2000

#13 Modest Mouse – Tiny Cities Made of Ashes

Hiiriä vai ihmisiä?

Hiiriä vai ihmisiä?

”Ja tapahtui niillä kiertueilla, että Modest Mouse Detroitin-keikkansa jälkeen jäi juomaan paikallista mallasta Red Red Meatin (myöhemmin Califonen) jäsenten kanssa. He ystävystyivät, mutta karmean krapulansa ja muiden kiireiden vuoksi eivät ennättäneet suunnitella yhteistyötään. Muutamaa vuotta myöhemmin Kuningas Brock kutsui kummallisen countryrockryhmän neuvottelemaan.” 2. Ind. 1-4

Tästä pääsemmekin Tim Rutilin ja Brian Deckin Perishable Recordsin studioon, vuoteen 1999. Modest Mouse ratsasti jo melkoisella aallonharjalla ja olikin ensimmäinen tuon ajan indiebändeistä, joka sai kutsun suurelta levy-yhtiöltä. The Moon & Antarctica, bändi toinen loistolevy (eipäs unohdeta vuoden 1997 Lonesome Crowded Westiä) katseli eri suuntaan kuin aiempi tuotanto: tylsä ja lohduton USA:n luoteiskulma oli jo nähty. Nyt katseltiin niin pään sisälle kuin ulkoavaruuteenkin.

Suurin osa autoilubiisien aatelista – mietitään vaikka Modern Loversin Roadrunneria tai Beach Boysin Little Hondaa – keskittyy paljon pirteämpiin tunteisiin kuin pakokauhun ja saastan harmaaksi tahrima Tiny Cities Made of Ashes. Tämä misantropiafunkin valtikkaa heilutteleva järkäle tahtoo pahaksi onneksi pakoon hieman isommilta asioilta.

Kaiken lisäksi Tiny Citiesiä vaanivat kaiken maailman outoudet. Jos hapan robo-funk ei ole jo valmiiksi hankala myytävä, niin rytmin lisäravinteena kulkee hajonnutta gongia muistuttava kolahdus, ja Brockin muovia sulattavat taajuudet haastaavat Kevin Shieldsin kitaran vibrakammen hyödyntämisen maailmanmestaruuskisojen finaalissa. Jostain tyhjästä löytyy aivan vimmainen groove viimeisen kertosäkeen karattua taivaan tuuliin mutta toisinaan toivon, että bändi olisi luonut polyrytmin vielä seonneen geigermittarin avulla, että apokalypsi aktualisoituisi.

Nokkeluudet jäävät suht vähiin tällä pakomatkalla – ei ihan tavallisin tilanne, kun Isaac kertoo juttuja, mutta yläkerrasta soitellaan villapaidan tarpeesta huomauttaen ja maailma toimii tuhkakuppina. Perus-roadtrip-menoa siis.

Ja se keskeinen kysymys?

”Does anybody know a way that a body could get away?
Does anybody know a way?”

No en minäkään tiedä. Villapaidasta ei ole kukaan ainakaan vielä soittanut, ehkäpä niin on parempi, jos nämä tanssikohtaukset jatkuvat. Seuraavaa odotellessa voidaan juoda kokista ja käydä röökilläkin. Tarvitsetko tulta?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Mark Kozelek teki vuonna 2005 kokonaisen levyn Modest Mouse -versiointeja.Tiny Cities sisältää tämänkin kappaleen coveroinnin. Melodia on tyypillisen upea, mutta lauluosuus sieltä kummallisemmasta päästä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!