Popklassikot 1993

#12 Tool – Prison Sex

Maynard James Keenan.

Ennen mystistä progemetallia Tool oli musiikillisesti suoraviivaisempi yhtye. Mutta ei siltikään missään määrin tavallinen: metallia tämä oli jo vuonna 1993, mutta tematiikka oli enemmän alternative rockin ja post-punkin suunnilta haettua. Tämä taiteellisempi aspekti tuotti lopulta järjettömän määrän seuraajia ja faneja – syystäkin. Oli sitten fani, jossain kohtaa kelkasta jo tipahtanut, tai päänpudistelijoihin kuuluva, on hankala olla myöntämättä sitä, että Toolin musiikki on monimutkaisimmillaankin koukkuja ja ensimmäisellä kerralla osuvia iskuja täynnä.

Ja täten esittelemme teille Toolin kenties suoraviivaisimman kappaleen: se on seksuaalisen hyväksikäytön teemaan sukeltava Prison Sex. Toisin kuin eräässä toisessa popklassikkokappaleessa, joka käsitteli samaa arkaluontoista aihetta, tässä kertoja on jättänyt aseen kääntämättä hyväksikäyttäjäänsä kohti, ja menneisyyden demonit tanssivat viisi minuuttia käsi kädessä libidon ja kostonhimon kanssa. Kosto suuntautuukin viattomiin.

Teema on todella arkaluontoinen, ja lopputulos viiteen minuuttiin tiivistetty mielenmaisema uhrin muuntumisesta pedoksi. Yhtye pelasikin viisaasti tehdessään sille mitä puoleensavetävimmän äänimaailman. Undertow’n seuraavan kappaleen, Soberin doom-discon ohella Prison Sex ansaitsee maininnan siitä, että Danny Carey tarjoilee poikkeuksellisen vähän mielipuolisia rumpufillejä. Sen sijaan tyyli on todella kierolla tavalla svengaava, ja kaikki kulkeekin perverssin sensuellin rytmin saattelemana.

Prison Sex nousee pimeydestä oven narinan saattelemana. Adam Jones viiltää muutamassa sekunnissa haavat auki yhdellä kuuntelulla päähän kaikumaan jäävällä riffillä. Toolin modus operandi muistuttaa paljon vanhemman yhtyeen tyyliä. Siellä kitaristi piti kappaleita kasassa, antaen basistille ja rumpalille tilaa heittäytyä villeiksi.

Mutta sen yhtyeen sukupolviteemat olivat hieman erilaisia ja vähemmän kidutettuja. Ja niin loistavaa kuin Toolin soitto onkin, esityksen varastaa itselleen Maynard James Keenanin tarina hyväksikäytetystä, joka päätyy itse metsästämään sisäistä rauhaa karmivin keinoin. Sanoituspuoli on poikkeuksellisen häiritsevä – täynnä häpeää, julmuutta, alistamista, Hammurabin räikeitä hymyjä. ”Silmä silmästä” ja ”hammas hampaasta ”saavat seurakseen lauseen ”viattomuus viattomuudesta”. Itse lauluesitys taas kantaa hienoa draaman kaarta, tuoden Prison Sexiin niin herkkyyttä kuin raivoakin.

Lopun graafinen eritteiden kuvailu ajaa kertojan psykoosin rajamaille, kun kliimaksi saapuu ja hetkellinen mielenrauha pitää hajoavaa persoonaa kasassa hetken aikaa. Mutta äänten hiljetessä hirvittävä peto nousee haudastaan uudestaan, toistaen ikuisuudelta tuntuvan ajan ”You look so precious”, haluten kohdata aina lopulta pakenevan. Aivan kuin henkinen lepotila olisi saatavissa vain pienemmän ihmisen henkisten ja fyysisten rajojen murskaamisen kautta.

Kiintoisaa kyllä, että Toolin seuraavan levyn nimeksi tuli lopulta Ænima. Anima eli sielu yhdistettynä enemaan eli peräruiskeeseen – ja tähän lauluksi puettuun raivonhuutoon rinnastettaessa lienee selvää mitä tuo jälkimmäinen on. Nämä kaksi tekijää kertovat Prison Sexin päällimmäiset elementit.

Mutta mikään näissä viidessä minuutissa ei edes haiskahda glorifioinnilta, vaan varoitukselta. Keenan on kertonut kappaleen tarinaksi hetken, kun hyväksikäytetty tunnistaa käyttäytymisensä oravanpyörän. Vasta havaittuaan, tunnistettuaan ja hyväksyttyään tosiasiat voi tapahtua muutosta. Siihen saakka uhreista kasvaa kiduttajia, ja synkkä kierre jatkuu. Heille yhteistä on se, kuinka söpöiltä ja pahaa-aavistamattomilta he joskus näyttivät henkisen vankilan ristikon läpi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!