Popklassikot 1995

#12 No Doubt – Don’t Speak

No Doubt: Tom Dumont, Gwen Stefani, Tony Kanal ja Adrian Young.

Aina, kun kuulen Don’t Speakin, ajattelen appelsiineja ja aina, kun löydän jostain pilaantuneen sitrushedelmän, ajattelen Don’t Speakin musiikkivideota. Videon alkukohtauksessa basisti Tony Kanal poimii tuoreen appelsiinin. Kun hän kääntää hedelmän ympäri, sen pimeältä puolelta paljastuu sikisevä ötökkälauma. Näky kestää vain pari sekuntia, mutta se häiritsee loppuun asti.

No Doubt poseeraa otoksissa appelsiinipuiden alla, eikä katsoja voi olla ajattelematta: Varo, Gwen! Älä hipelöi sitä hedelmää! Se kuhisee hyönteisiä!

Vuonna 1995 oli vaikea välttyä Don’t Speakin kuulemiselta, niin suuri hitti se Suomessa oli. Lista-ohjelmassa pyöritettiin ykkössijalle kuuluva single kokonaan ja Tragic Kingdom roikkui Suomen myydyimpänä levynä kuukausitolkulla. Katsojat joutuivat altistumaan ahdistavalle öttiäisappelsiineille viikko toisensa jälkeen. Näin typeristä asioista ”sukupolveni” ”traumat” syntyivät!

Appelsiinin valikoituminen videoiden, levynkansien ja promokuvien motiiviksi ei liennyt sattumaa. No Doubt oli kotoisin Kalifornian Orange Countysta. Alue sai nimensä siitä, että se vaikutti 1800-luvulla otolliselta viljelysparatiisilta appelsiineille. 1960-luvulla ne muodostuivat psykedeelisen arvaamattomuutensa ansiosta paikallisten happorokkareiden suosikkihedelmäksi. Hedelmäkorit toimivat myös aseina kalifornialaisten pakkomielteisessä taistelussa sairautta ja kuolemaa vastaan.

Viime vuosikymmenten ajan Orange County on tunnettu ylellisistä elämäntyyleistään, jotka pilaantuneen appelsiinin tavoin näyttivät päältä koreilta, mutta lähemmin tarkasteltuna paljastuivat romahdusalttiiksi kulisseiksi.

Biisin syntyessä Gwen Stefani ja Tony Kanal seurustelivat ja kirjoittivat yhteistä rakkauslauluaan. Lyriikoiden valmistuessa pariskunta oli kuitenkin jo eronnut, ja kappale oli sanoitettava uudelleen. Lopputulokseksi muotoutui katkeransuloinen, lattarikitaroiden keinuttelema eroballadi. Don’t Speak oli riipaiseva katsaus hetkeen, jolloin ihmissuhde on mädäntynyt niin pahaan jamaan, ettei sitä enää voida sanoilla pelastaa.

”Our memories
Well, they can be inviting
But some are altogether
Mighty frightening
As we die, both you and I
With my head in my hands
I sit and cry ”

No Doubt pysyi kasassa julkisista parisuhdedraamoistaan huolimatta. Kun eron kalvama ex-pari joutuu soittamaan samassa bändissä, selittely voi vain hankaloittaa yhteistyötä. Niinpä Gwen kailotti läpimurtohitillä suoraan Tony Kanalin edessä: ”Älä sano mitään, minä kyllä tiiän!”

Yhtye oli Tragic Kingdomin aikaan levoton skapopsekamelska. Albumi kuulosti oranssin ja sähkönsinisen yhdistelmältä. Aah, trendikkäät vastavärit! Ehkä appelsiineja ripoteltiin kuvastoon vain estetiikan vuoksi: ne näyttivät hauskan kohtalokkailta Gwen Stefanin poikamaisen pin-up-tyylin rinnalla.

Platinablondin, tumman huulipunan ja koruröykkiöiden kanssa Gwen vaikutti glamorööseimmilläänkin aina naapurintytöltä ja kovikselta. Häneltä puuttui Shirley Mansonin tai Courtney Loven saavuttamattoman rockdiivan aura. Hän korosti olevansa ”vain tyttö”, joka sattui laulamaan autotallibändissä. Tietenkin hänen luovuutensa kehittyi Tragic Kingdomin jälkeen valtavasti, ja soolouralle päästessään hänestä tuli poptähti.

Kenties alati villiintyvä ysärinostalgia palauttaa Gwenin jätkänaisellisyyden takaisin katukuvaan, halusitte tai ette. Minäkin kaipaan kiihkeästi 1990-luvulle, mutta niitä viipyileviä Santana-kitarointeja en huolisi takaisin. Enkä oikeastaan ska-vaikutteitakaan. Ja jos näette minut ensi Flow-festivaaleilla tekemässä saksipotkuja verkkarit jalassa ja bindi otsalla, niin TAPPAKAA!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Just a Girl: ”Mä oon vaan tyttö, ei oo helppoo!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus II!

Yhdeksän vuoden päästä Gwen fiilisteli synapop-hitissään Coolissa, miten ”cooleiksi” hänen ja Tonyn välit ovat tasoittuneet.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!