Suomipopin valkeat helmet

#12 Kauko Röyhkä – Lauralle (1984)

“Jokainen mies haluaisi olla näin rohkea”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Kauko Röyhkä Tavastialla maaliskuussa 1985.

Kauko Röyhkän romanttisin klassikko on ovela rohkaisupuhe maailman epävarmimmalle olennolle, teini-ikäiselle suomalaiselle koiraalle.

Kauko Röyhkä debytoi 21-vuotiaana ihmepoikana niin kirjallisuuden kuin musiikinkin saralla, mutta muutamassa vuodessa hän oli ajanut itsensä marginaaliin. Narttu-yhtyeen melko omituinen uuden aallon lonksuttelu ja artistin tarkoituksellisen ärsyttävä julkinen persoona pitivät levynostajat loitolla. Oli tehtävä jotain.

Ensin syntyi vuonna 1983 melodisempi ja jäsentyneempi Onnenpäivä-albumi, jota voi pitää Röyhkän ensimmäisenä klassikkona. Mutta tuloillaan oli jotain vieläkin popimpaa. Tosin aluksi se oli vain Kaukon tekemä demonraakile, jota soitettiin keikoilla sellaisenaan.

“En muista mitään erityistä Lauralle-biisin synnystä. Tein paljon biisejä rämpyttämällä kitaralla jotain alkeellista parin-kolmen soinnun juttua ja keksimällä melodian ja sanat”, Röyhkä kertoo.

“Biisiä soitettiin jo melko alkeellisena sovituksena ja keikoillakin paljon ennen Lauralle-albumin levyttämistä. Keikkasovitus meni melko lailla Kaukon tekemän demon mukaisesti, askeettisesti. Soinnut olivat mallia erittäin perus”, Nartun tuolloinen kitaristi Riku Mattila muistelee.

Sitten yhtyeestä jo eronnut, mutta sen miksaajaksi palannut basistilegenda Mats Huldén otti biisin käsittelyynsä.

“Kaikki muuttui dramaattisesti, kun Mats soinnutti biisin 1960-luvun popin henkeen, tyyliin Lovin’ Spoonful, Beach Boys, Beatles. Hyvin hienovaraisesti ja harmonisesti ja ihan eri levelillä kuin mihin me olimme koskaan aiemmin päässeet”, Mattila ylistää.

“Mats sävelsi lisäksi vielä kitaraintron, joka lienee kaikkein leimallisin klangi, kun kappaleen kuulee ja se alkaa. Minun ideastani biisiin tehtiin Ronettes-henkinen rumpukomppi. Mutta suurimman sovitustyön biisiin teki siis nimenomaan Mats Hulden, ihan ominpäin. Myös biisin bassokuvio on ääni ääneltä Matsin kirjoittama. Näitä sitten opeteltiin ihan kuuliaisina muskarioppilaina.”

Näin syntyi joka nuotillaan auvoisaa positiivisuutta henkivä puoliballadi, jonka Röyhkä kruunasi yhdellä nuoruusvuosiensa vilpittömimmin tunteellisista laulusuorituksista. Vilpittömän romanttinen oli sen tekstikin.

Lauralle-biisin tehneet Kauko Röyhkä ja Riku Mattila ovat tehneet 2000-luvulla kaksi yhteistä albumia.

Tämä tarina on tosi

Onnenpäivä oli päättynyt nimibiisiin, jossa nuoren jätkän ensimmäinen parisuhde päättyy niin kuin ne yleensä päättyvät ja maailma menee palasiksi. Seuraavan albumin otsikkoraita käsitteli samaa tematiikkaa paljon rohkaisevammasta näkökulmasta.

Lauralle-biisin alussa kertoja on jännittävässä tilanteessa, josta on vain suoriuduttava:

“Jos nyt en niin en mene ollenkaan
olen koputtanut, tule avaamaan
oi Laura, Laura
ovi aukeaa”

Ensin nuoren miehen on kohdattava kuitenkin tytön veli ja vanhemmat.

Kun Laura itse ensimmäisen säkeistön lopussa astuu näyttämölle, käy ilmi, ettei hän edes tunne kosijaansa. Mutta tällä on visiitilleen hyvät perustelut.

“Niin minua et sinä huomannut
olen kadulla aina ja näin sut tänä aamuna
En tavallisesti tai milloinkaan ole lumoutunut kuten aamulla
oi Laura Laura, oli pakko uskaltaa”

Dramaattisen empivän hetken jälkeen tilanne laukeaa helpotukseen. Laura nauraa ja johdattaa kertojan huoneeseensa. Seuraa Riku Mattilan juhlallinen kitarateema, joka tuntuu kuvittavan sävelillä huoneen tapahtumia, joita kertojan kokemus ei vielä riitä sanallistamaan.

“Halusin vain tehdä mahdollisimman sankarillisen rautalankakuvion, yläkieliselle intron kuviolle vastineen alempaa. Onnistui hyvin. Varsinkin tumma lopuke ja sen päälle oktaavituplattu perusteema on tosi ylevän kuuloinen kimppa”, Mattila analysoi.

Teemalle voi hakea musiikillisia esikuvia. Kuulemma YUP:n Valtteri Tynkkynen kuuli siinä Dead Kennedys -klassikon California Über Alles. Röyhkä itse taas jäljittää sen Drifters-standardiin On Broadway. Niin tai näin, se on Lauralle-kappaleen draamankaaressa välttämätön ja nerokas elementti.

Välikkeen jälkeen tapaamme kertojan ja Lauran varsin viattomissa puuhissa:

“Me tökitään sormilla, pelleillään
kotiväkesi katselee tv:tä”

Kertoja on miehuuskokeensa läpäissyt ja päässyt poikaystävän rooliin. Jännittävä, vaarallinen vaihe on ohi, ja Laura on “juuri sellainen, jota olen toivonut”. Fade out.

Lauralle on tietysti fantasia, toive siitä, miten asiat voisivat mennä. Tosielämässä ne eivät mene ihan näin vaivattomasti. Vai menevätkö?

Yllättäen Röyhkä sanoo tekstin perustuvan kuultuun tositapaukseen.

“Kerran eräs tyttö kertoi minulle, että joku tuntematon poika oli vain yhtäkkiä ilmestynyt hänen kotiovensa taakse ja halunnut tavata. Tytön koko perhe oli kotona. Varmaan jokainen mies haluaisi olla yhtä rohkea kuin tuo kaveri.”

Rohkeus onkin avainsana. Teini-ikäinen on aina epävarma itsensä ja haluttavuutensa suhteen, pilkan ja väheksynnän armoilla. Röyhkä taas on puhunut ja kirjoittanut paljon nuoruudesta rumana ankanpoikasena, jota kukaan ei ymmärrä. Mutta hänen perusviestinsä on, että asiat voivat muuttua paremmiksi. Jos ratkaisevalla hetkellä uskaltaa, saattaa elämä muuttua ratkaisevasti paremmaksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Kauko Röyhkän ja Mikkelin kaupunginorkesterin tulkinta Lauralle-kappaleesta.

Runotyttöjen suosikki

Vuosia myöhemmin hän teki samaa aihepiiriä yleisellä tasolla käsittelevän kappaleen Jos alkaa pelkäämään. Lauralle taas esittää kuvitellun yksittäistapauksen, jonka merkitys ei ole itse epätodennäköisessä tarinassa, vaan siinä ajatuksessa, että hyviä asioita voi tapahtua ja onnellisia sattumia on olemassa, mutta itsekin pitää tehdä elämälleen jotain.

Näin ollen se on varsin epäsuomalainen taideteos. Sen perusnäkemys elämästä on myönteinen.

Suomalaiset ottivat kappaleen kuitenkin innostuksella vastaan. Ensimmäisenä Röyhkän kappaleena se alkoi soida radiossa ja nousi singlelistalle. Miehen suosio on tämän jälkeen mennyt ylös ja alas, mutta varmaankin juuri Lauralle vahvisti hänen asemansa hahmona, jolla on aina paikkansa maamme kulttuurikartalla.

Romanttinen hittibiisi toi myös uudenlaisia kuulijoita. Röyhkästä tuli aikansa runotyttöjen suosikki. Rovaniemen kirjastossa työskennellyt äitini kertoi, miten parikymppinen esikoiskirjailija Anna-Leena Härkönen saatiin kauas pohjoiseen esiintymään sillä varjolla, että tämän fanittama Kauko tulisi paikalle.

Lauralle on Röyhkän laajan tuotannon kaiketi soitetuin ja tunnetuin biisi. Vääjäämättä sitä on soitettu livenäkin vuosien varrella paljon, mutta tekijöiden nykyinen suhde lauluun on silti lämmin.

“Nykyään osaan arvostaa Lauralle-biisiä todella imuisana, melodisena ja kauniina 1960-luvun tyylisenä poplauluna. En muista kovinkaan montaa Kaukon biisiä, jossa olisi niinkin pitkä laulumelodinen kaari kuin tuon kappaleen A-osassa on”, Mattila analysoi.

“Positiivisuus on hyvä juttu. Lauralle ei ole korni, minkä takia sitä on jaksanut esittää kaikki nämä vuodet”, Röyhkä summaa mestariteoksen.

Kauko Röyhkä

Oik. Jukka-Pekka Välimaa. Syntynyt 12.2.1959 Valkeakoskella. Kasvanut Oulussa, asuu nykyään Turussa.

Esikoisromaani ja Kauko Röyhkä & Nartun esikoisalbumi julkaistiin samana syksynä 1980. Julkaissut sittemmin yli 20 studioalbumia ja pitkälti toistakymmentä kirjaa. Oli 1996 Finlandia-ehdokkaana Kaksi aurinkoa -romaanista.

Tehnyt viime vuosina musiikkia mm. Riku Mattilan, Rätön & Lehtisalon ja jazzmuusikko Severi Pyysalon kanssa.

Lauralle viidellä sanalla: “Mukavasti rahaa tuonut tarttuva kipale.”

Kappale ilmestyi samannimisen albumin nimiraitana kesällä 1984. Ylsi Suomen singlelistan sijalle 18.

Toimi myös 20 suosikkia -sarjan kokoelman nimiraitana 1998. Röyhkä levytti biisistä orkesteriversion Zaia-albumille 2008.

Toivebiisi? ”Rosie Velan Magic Smile.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!