Popklassikot 1994

#12 Edwyn Collins – A Girl Like You

Ei liene ihme, ettei Edwyn ollut tähän paitaan sonnustautuneena koskaan tavannut sellaista tyttöä kuin sinä.

Aloitetaan nykyhetkestä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kävelykepillä varustautuneen Edwyn Collinsin oikea käsi on videolla puristuneena pakonomaisesti nyrkkiin, kasvot ovat vähän väärällään ja hän vaikuttaa hitaalta reaktioissaan. Tunnelma pienessä hirsimökissä on sydämellinen, mutta yleisön ja Collinsin kanssa esiintyvän Tim Burgessin toiveikkaan hermostuneissa hymyissä kareilee hyväntahtoinen sääli ja jännitys esityksen onnistumisesta.

Omalaatuinen tunnelma kumpuaa siitä, että Collins on edelleen toipumassa vuonna 2005 tapahtunutta aivoverenvuotoa seuranneesta neurologisesta häiriöstä, jonka ollessa pahimmillaan Collins ei voinut puhua, nauraa tai kävellä – saati sitten laulaa.

On suoranainen ihme, että vuonna 2012 hän on taas jalkeilla laulamassa suurinta hittiään ihailevan – joskin vanhemman ja pienemmän – yleisön edessä.

Mutta palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin.

Itsepäisenä perfektionistina tunnetulla Collinsilla oli vaikutusvaltaisen post-punk-yhtyeensä Orange Juicen hajottua ollut melkoisia vaikeuksia löytää levytyssopimusta. Alan McGee otti hänet Elevation-levymerkilleen, mutta yhtiö meni konkurssiin yhden Collins-levyn jälkeen ja miehet riitautuivat.

Sama kuvio toistui pian uudelleen: Demon-levy-yhtiö signasi hänet vuonna 1989 ja pudotti riveistään vuonna 1990.

Collins siirtyi tuottajanhommiin, mutta onnistui vihdoin vuonna 1994 solmimaan levytyssopimuksen pikkuruisen englantilaisen Setanta-yhtiön kanssa. Tuloksena oli Gorgeus George – hivenen uhkaavalla särmällä varustettu albumillinen northern soulia, rockia ja poppia, jonka henkinen koti löytyy Englannin talveksi hylätyistä merenrantakaupungeista.

A Girl Like You nousi albumilta maailmanlaajuiseksi hitiksi vähä vähältä, yllättäen. Se oli kulttihahmona tunnetun Collinsin ensimmäinen – ja viimeinen – iso hitti koskaan ja sen on täytynyt edustaa hänelle eräänlaista uran oikeutusta. ”Vihdoinkin, minähän aina sanoin, että tämä on hyvää shittiä!”

Ei kappaleen suosio silti mikään ihme ole. Se on eräs niistä harvoista lauluista, joissa on aivan oma soundi ja ainutlaatuinen tunnelma. Sen tunnistaisi välittömästi ensitahdeistaan vaikka jakartalaisen kulmakaupan kelloradiosta puolella korvalla kuultuna – yli liikenteen melun, kaupustelijoiden kälätyksen ja eläinten mölinän. (Jos eläimet nyt voivat mölistä.)

Collinsin kitaran ihanasti suriseva soundi manaa esiin laulun viettelevää naispaholaista, joka viihtyy maailmanlopun kuppiloissa ja jättää pukuun ja hiustöyhtöön sonnustautuneen miessankarin anelemaan lisää polvet verillä.

Se on sikäli hauskaa, että Collinsia itseään ei juuri lannistumisesta tai anelusta tunneta. Viime vuodet hän on kuntouttanut itseään sotilaallisella kurilla – esimerkiksi opettanut itsensä piirtämään uudelleen luonnostelemalla luontokuvastosta yhden eläimen päivässä, ilman poikkeuksia.

Eikä siinä kaikki.Vuonna 2010 Collins julkaisi uuden albumin musiikkia, jota hän kävi esittämässä eri puolilla Eurooppaa. Hän uskoo edelleen järkähtämättömästi, että jonain päivänä myös oikea käsi herää toimimaan, jolloin kitaran soitto voi jatkua. Ensi vuonna on luvassa laulajasta kertova elokuva Your Voice, In Your Heart ja uusi levy, joka sisältää Collinsin mukaan ”northern soulia risteytettynä punkiin”.

Kuten alun videossakin nähtiin, A Girl Like You -kappale on saanut Collinsin elämäntarinassa itse laulun luonteeseen nähden yllättävänkin merkityksen – siitä on tullut hänen sitkeytensä ja elämänuskonsa symboli.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!