Popklassikot 1987

#11 U2 – With or Without You

U2 ja kahdeksan raajaa.

Katusoittajat tuottavat ohikulkuhetkiin usein diegeettisen vireen, joka romantisoi tunnelman väkisin. Nuo elokuvakohtauksiksi juustoutuneet sekunnit haihtuvat yleensä muutaman askeleen jälkeen.

En kuitenkaan voi unohtaa katusoittajaa, jonka kohtasin horjuessani metrotunnelia pitkin Piccadilly Circuksen pahimmassa iltapäiväruuhkassa Lontoossa. Metrosokkelon risteämästä raikasi metallikielten vihlaus, ja näin kädettömän miehen, joka soitti amputoituun tynkään kiinnitetyllä plektralla sähkönsinistä Telecasteria. Mankalta soiva taustanauha teki esityksestä epätahtisen ja sai sen muistuttamaan humalaista karaokesuoritusta.

Ilmanalaa halkaisevaa melodiaa ei voinut olla tunnistamatta. Kappale oli U2:n megajättijuhlamässyhitti With or Without You.

Julkeassa U2:n musiikille altistumisessa oli samaa painostavuutta kuin siinä kesäillassa, jolloin Olympiastadionilla jylläsi yhtyeen hedonistinen turvarokkishow. Keskusta-alueella ei voinut kulkea mihinkään ilman, että yhtyeen musiikki liitelisi korppikotkan tavoin vastaan joka ikisen kulman takaa. Tuntui kuin olisin joutunut keskelle ilmahyökkäystä. Otsikoissa ihasteltiin, kuinka loputtoman monta rekkaa oli lastattu täyteen bändin lavarakenteita.

Googlasin sen juuri, 103 saastuttavaa rekanhirvitystä. Rekkojen parkkeeraaminen oli vaatinut tietynlaista hajautusta, ja ne lojuivat pitkin poikin muun muassa Jäähallin ja Kisahallin parkkipaikoilla. U2 on aina saanut minut ajattelemaan virtaviivaisia kulkuvälineitä, joilla kuolemaa kohti mukavasti köröttelevä keskiluokka vielä tuhoaa tämän planeetan.

U2 kuulostaa moottoriteiltä, lentokoneilta ja turvavyötetyltä istumiselta 120 kilometrin tuntinopeutta kulkevassa Volkswagenissa. U2 tuo mieleen cd-boksit, lasiset konttorirakennukset ja tv-sotien katsomisen upouudelta plasmanäytöltä. Bono on patriarkaalinen tekopyhimys. Vihaan Bonoa!

Metroon astuttuani With or Without Youn merkitys alkoi muotoutua uudelleen. Ei tuntunut sattumalta, että kädetön kitaristi oli valinnut esitettäväkseen balladin, jonka lyriikat aavistelivat luopumisen vaikeuden fyysisyyttä, jollaisen vain amputoitu voi luissaan ja ytimissään tuntea.

Kun jotakin kehon osaa ei ole enää mahdollista parantaa, siitä tulee etenevän sairauden leikkikenttä, jonka säilyttäminen voi viedä ihmiseltä hengen. Jos halutaan estää sairauden leviäminen muualle kehoon, raaja täytyy poistaa kokonaan. Katkaistu jäsen ei kuitenkaan lakkaa amputaatio-operaation jälkeen muistuttamasta poissaolostaan. Amputoitu henkilö kärsii motorisista haasteista ja haamusärystä, joka voi riivata koko loppuelämän. Ennen tuon raajan kanssa ei voinut olla, nyt sitä ilman eläminen on kalvavan vajavaista.

”I can’t live
with or without you”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!