Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#11 Pharrell Williams

Pharrell Williams, todennäköisesti viileämpi kuin sinä. Kuva: Tomi Palsa

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Phintelligens ja Petter Circuksessa 10.9.

Kun puhutaan Pharrell Williamsista, pitää tietenkin puhua myös Chad Hugosta, jonka kanssa hän muodostaa supertuottajapari The Neptunesin.

Ei ole ehkä täysin kohtuullista Hugoa kohtaan, että Williams saa tässä susiparissa kaiken huomion, sillä todisteet viittaavat siihen, että Williams on monesti parhaimmillaan juuri Hugon kanssa. Toisaalta taas Pharrellia pidetään yleisesti osapuolena, joka vastaa musiikin tärkeimmistä elementeistä, kun Hugo keskittyy enemmän tilkitsemään soundimaailman rakoja tuotantopöydän namikoiden keskellä.

Lisäksi Williams on toisinaan ollut yksin vastuussa The Neptunesin nimellä tehdystä musiikista – kuten Clipsen briljantista Hell Hath No Fury -albumista. Ja onhan hänellä pelkästään omissa nimissään niin iso liuta huippumateriaalia, että syytökset kunnian omimisesta voi unohtaa.

Sitä paitsi Williams hoitaa myös räppi- ja falsettilauluhommat niin miesten omissa tuotoksissa kuin musiikin megajulkkisten vieraanakin. Asia on siis pihvi; voimme kutsua Williamsia neroksi tekemättä kavalaa epäoikeutta Hugolle.

The Neptunes oli yhdessä Timbalandin kanssa päävastuussa suunnasta, jonka listamusiikki 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä otti. Duon uraauurtavan tuotantojäljen ansiosta lehdistössä alettiin yleisesti puhua siitä, kuinka valtavirran popmusiikki on muuttunut 1990-luvun poikabändivuosien jälkeen taas kiinnostavaksi, hyväksi.

Mutta Timbaland muuttui vähitellen itseparodiseksi palkkasoturiksi, jonka trendikästä soundia etsivät popparit saattoivat palkata tuunaamaan musiikkinsa ynähdyksillä, suhinoilla, pauhaavilla synaiskuilla ja muilla miehen tavaramerkiksi muodostuneilla siveltimenvedoilla.

Pharrelille näin ei ole käynyt. Miehen viimeaikaiset tuotokset eivät huou laiskan itserakasta toisteisuutta; esimerkiksi Shakiran edellislevylle tuotetuissa kappaleissa kuultiin arabialaismusiikin sävyjä ja muistumia 1980-luvun stadionpopista.

Williamsin vaikutusta on vaikea liitoitella; hänelle ovat velkaa liki kaikki jenkkilistoilla nykyään hilluvat sähköhevosella ratsastavat artistit, jos kömpelö kielikuva sallitaan.

Mutta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolen Pharrell suorastaan omisti, ja omisti tyylillä. Silloin kaikki, johon Pharrell koski, tuntui muuttuvan hemmetin paksuiksi kultaketjuiksi. Uutta luova, alati kekseliäs tuotantojälki kohtasi aikakautta määrittäneet kappaleet ja kaupallisen menestyksen harvinaisella tavalla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Kelis: Caught Out There. Jay-Z: I Just Wanna Love U (Give It 2 Me). Ol’ Dirty Bastard: Got Your Money. No Doubt: Rock Steady. Pharrell: Frontin’.

Lisääkö? Ludacris: Southern Hospitality. Clipse: Grindin’. Justin Timberlake: Like I Love You. Birdman: What Happened to That Boy.

Ja vielä? Snoop Dogg: Beautiful. Busta Rhymes: Pass the Courvoisier Part II. LL Cool J: Luv U Better. Nelly: Hot in Herre. Beyoncé: Work It Out.

Entäs nämä sitten? Britney Spears: I’m a Slave 4 U. Kelis: Milkshake. Gwen Stefani: Hollaback Girl. Snoop Dogg: Drop It’s Like It’s Hot.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Ja tässä oli vain joitakin poimintoja demonisen tuotteliaan Pharrelin tuotantosalkusta. Vilkaiskaa huviksenne The Neptunesin diskografiaa. Se on kiehtovaa luettavaa kenelle tahansa uudella vuosituhannella populaarimusiikkia seuranneelle.

Kokonaan erikseen on mainittava albumit, joilla The Neptunes tai Williams on kantanut päävastuun tai huolehtinut koko projektista. Näihin kuuluvat muun muassa Kelisin kaksi ensimmäistä albumia, jotka olivat r&b:tä suoraan ulkoavaruudesta – musiikkia, jollaista ei oltu kuultu koskaan aiemmin ja joka on edelleen hämmentävän omaperäistä.

Sitten on Justin Timberlaken debyytti, jolla nähtiin aiemmin täysin epäcoolin mikkihiirikerholaisen kuoriutuminen yleistähdeksi, josta indiepartojenkin on sopivaa tykätä. Saman palveluksen Pharrell teki myös herra JT:n ex-heilalle Britneylle: I’m a Slave 4 U ja Boys olivat ensimmäinen kerta, kun kukaan otti hänen musiikkinsa vakavasti. Suojattiensa Clipsen kanssa The Neptunes tekaisi kaksi vuosikymmenen hiphop-albumien top 25:een putoavaa levyä, Lord Willinin ja Hell Hath No Furyn.

Ei sovi myöskään unohtaa Williamsin ja Hugon omaa altrock-rap-funk-bändiä N.E.R.D., jolla on vyönsä alla jo neljä pitkäsoittoa ja joka muistetaan muun muassa räkäisen tiukasta hitistä Lapdance. Myös The Neptunes on ehtinyt pyöräyttää yhden artistilevyn. Ai niin, ja unohdinko mainita Pharrellin etunimellään julkaiseman sooloalbumin In My Mind?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Olemme vasta raapineet pinnan puhki, ja minua alkaa jo läkähdyttää siinä määrin, että olen kofeiinitiputuksen tarpeessa.

Syyrialaiselektropsykedeelikko Omar Souleymanin palttiarallaa 500 julkaistuun äänitteeseen Williamsilla saattaa olla vielä hiukan matkaa, mutta hänen tuottamansa musiikin määrä–laatu-suhde on silti jotain aivan ällistyttävää. Mukaan mahtuu toki myös keskinkertaista tusina-Neptunesia, mutta osumatarkkuus on silti musiikin musertavaan määrään nähden todella korkea.

Pharrelin ja The Neptunesin musiikissa perkussiot ovat yleensä pinnassa: biitit joko putoilevat häijyn elektronisesti kuin täsmäisku yössä tai napsuvat ja paukkuvat orgaanisen elastisesti; välillä ne tasapainoilevat tällä välillä. Pelkistetyssä äänimaailmassa suurta osaa näyttelevät myös psykedeelisistä avaruuspimputuksista lempeän futuristisiin mattoihin ja peffaa pyörittäviin Moog-soundeihin ulottuvat syntikkaäänet ja tarkoin valitut, riisutut funk-kitara-loopit. Toki soppaan mahtuu lähes kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä kappaleen tarpeiden mukaan.

Monet aineksista syntyneistä kappaleista ovat neljään minuuttiin painepuristettua neroutta.

Jos Kanye on tämän vuosituhannen Michael Jackson, kuten hän itse vimmatusti haluaisi ajatella, Pharrell taitaa olla sen Prince. Hänkin tosin taitaisi olla mieluummin Michael Jackson.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

Hyppää satulaan – viisi vuosituhannen toistaiseksi kovinta pyöräilyaiheista musiikkivideota

N*E*R*D
#67 N*E*R*D – Provider (2001)

N*E*R*D
Viisikymmentä kertaa The Neptunes

Pharrell Williams, The Neptunes
#50 Snoop Dogg feat. Pharrell Williams – Drop It Like It’s Hot (2004)

Pharrell Williams
© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress