Popklassikot 1988

#11 Mudhoney – Touch Me I’m Sick

Mudhoneyn klassikkobiisissä ei ole kerrassaan mitään sliipattua.

Russ Meyerin hinkkileffasta nimensä ottanut Mudhoney oli tiettävästi ensimmäinen grungeaallon superbändi, vaikkei koko aallosta ollut Seattlen pienten piirien ulkopuolella juuri loiskeita havaittu. Yhtye, joka muodostui Green Riverin ja Melvinsin miehistöstä sekä sittemmin Nirvanassa ja Screaming Treesissä piipahtaneesta rumpalista Dan Petersistä, rämistelee ensisinglellään kaunistelemattomasti Stooges-tyyliin, räkää ja visvaa säästämättä.

Vessanpyttykansiin kääritty kaksi-ja-puoliminuuttinen särömekkalointi oli suurena osallisena koko grungen syntyyn. Tyylillisesti Touch Me I’m Sick on kuitenkin lähinnä vimmaista garagerockia. Sen – öh – sairaalloinen energia, ylimielisen virnuileva asenne, vähintäänkin rosoinen soundi ja isokätisen hienostelematta mäiskitty soittotatsi ovat edelleen käsinkosketeltavan suttuisia.

Sävellyksellisesti biisi on, kuten kappaleella kuumeisesti raakkuva solisti Mark Arm on myöhemmin todennut, puolivillainen heitto. Kolmen Big Muffilla säröpuuroksi murjotun voimasoinnun räjähtävässä rämistelyssä on kuitenkin voimaa, jota ei hienostelulla saavuteta. Petersin primitiivinen hakkaaminen ja taajaan toistuva virvelifilli takovat rytmin tajuntaan riehaannuttavin tuloksin.

Arm on sanonut biisin olevan erityisesti soundeiltaan niin onnistunut, ettei bändi koskaan enää yltänyt samaan roisiuteen, vaikka yritti. Ja jatkaa edelleen samalla linjalla ja samalla energialla, liki neljännesvuosisata myöhemmin.

Touch Me I’m Sick oli puhdistava peräruiske 1980-luvun pöyhkeäksi käyneelle musiikki-ilmastolle jo saastaisella rämistelyllään. Se on kaikenlaisesta hifistelystä totaalisen kaukana niin soitannollisesti, tuotannollisesti kuin sävellyksellisestikin. Biisissä ei ole mitään – ei kerrassaan mitään – tyyliteltyä tai sliipattua. Se on pelkkää primitiivisten halujen irstasta sykettä, hikistä rytkytystä ja sekopäistä meuhkaamista. Juuri siksi sen teho oli aikanaan massiivinen, eikä esityksen voima ole juurikaan laimennut vuosien saatossa.

“I won’t live long, and I’m full of rot
Gonna give you, girl, everything I got”

Kappale herätti hämmennystä myös sanoitustensa osalta. Tähän asti seksuaalisista suhteista oli erityisesti valtavirrassa lauleskeltu jokseenkin tervehenkiseen sävyyn. Vuonna 1988 AIDS oli uusi yhteiskunnan kauhu, ja Touch Me I’m Sick leikittelee nimenomaan sillä. Se yhdistelee irvailevaa rappiota perinteiseen intiimin kanssakäymisen kutsuhuutoon tehden siitä suorastaan irvokasta. Ja ovathan ne sanat myös hauskat, kun niiden matalotsaisen jujun tajuaa.

”I’m diseased, I don’t mind
I’ll make you love me ’till the day you die”

Hylkiöromanttisesta sanoituksesta ei voi olla vetämättä kieroutunutta yhteyttä imettimiensä avulla suosioon nousseen Samantha Foxin Touch Me (I Want Your Body) -kappaleeseen. Sammyn suusta ei tätä olisi kuultu.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Grunge-Seattlen viitekehyksessä tapahtuvassa Singles-elokuvassa Touch Me I’m Sickillä on merkityksellinen rooli. Se on osa leffalle keskeisen Citizen Dick -yhtyeen tuotantoa. Sanoituksiltaan hassummiksi muutetun ja kolmeminuuttiseksi venytetyn roiskaisun nimi on Touch Me I’m Dick.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!