Suomipopin valkeat helmet

#11 Keba – Kesä Espalla (1987)

http://www.youtube.com/watch?v=yw61mGa3NSA

Keba esittää suurimmat hittinsä Piilopaikan ja Kesä Espalla Tampereen Yo-talolla vuonna 1987.

Herkkä betonimylläri

Keban suurin hitti, vuonna 1987 levytetty Kesä Espalla, kuulostaa siltä kuin koko yhtye hakkaisi nyrkkeilysäkkiä neljäsosarytmiin tai soittaisi kappaletta juoksumatolla. Kappale on kuulijan maitohapoille saava intervalliharjoitus. Soitto on äärimmäisen tiukkaa, kappale on hyvällä tavalla jännittynyt.

– Olimme valmistautuneet hyvin. Harjoittelimme kuusi kertaa viikossa viisi tuntia kerrallaan, puolentoista vuoden ajan, kertoo Keban laulaja-kitaristi Ali Alikoski Koko ajan go-go -albumin levytyssessioista.

En itse ole liiemmin aikaani Esplanadilla kuluttanut, muutamaa läpikävelyä lukuun ottamatta, mutta mieleeni syntyy vahvoja kuvia kuunnellessani kappaletta. Alikosken tekstissä kuvaama levoton nuorimies piirtyy verkkokalvoilleni erittäin vahvana.

– Tuntui luontevalta kirjoittaa teksti nuorenparin kautta niin, että pääosassa on kuitenkin tuo Esplanadin puisto, valottaa Alikoski tekstinsä näkökulmaa.

Kaiken takana on nainen

Keba vuonna 1987, Ali Alikoski toisena vasemmalta.

Alikoski sanoo, että kappaleen menestys ei tullut yllätyksenä. Palikat ja tunne ovat kohdallaan, kuvaa herkkä betonimylläri mestariteoksensa vahvuuksia. Klassikon perustusten raaka-aineet vaativat kuitenkin ylimääräisen sekoituskierroksen ennen valamista. Muu bändi nimittäin hylkäsi kappaleen ensimmäisen version raakileena.

– Meidän tyttöystävillä oli myös bändi. Kerran heidän kitaristinsa ei päässyt treeneihin, joten menin paikkaamaan häntä. Lopuksi halusin kokeilla tyttöjen kanssa tätä Kesä Espalla -stygeä.

Alikoski otti lainakäyttöön kitaristi Asko Kallosen efektilaitteen ja alkoi veivata kappaletta väliaikaiskokoonpanon kanssa. Kappale lähti toimimaan niin hyvin, että sitä lopulta soitettiin toista tuntia. Jonkin ajan kuluttua Alikoski toi kappaleen uudelleen treeneihin, keskelle tyhjää hetkeä.

– Asko kysyi, että onko mulla yhtään biisiä? Vastasin, että on mulla yksi. Lainasin Askon efektilaitteita ja pyysin (rumpali Pete) Parkkosta komppaamaan. Jätkät olivat aivan innoissaan.

Lopulta kappale saatiin toimimaan. Studioon mennessä kappale ei muuttunut lähes laisinkaan. Alikoski kertoo tuottaja TT Oksalan luottaneen kappaleeseen sellaisenaan. Kokonaisuuteen lisättiin vain kertosäkeen melodiaa tukevat laulustemmat.

Tänään lavalla

Kesä Espalla on keikkasettiä ajatellen ikään kuin kliimaksi. Usein päätämme keikkamme siihen. Se on biisi, josta meidät parhaiten tunnetaan. Se on meidän tunnuslaulumme.

Keballa riittää vetovoimaa edelleen, vaikka yhtye usein jääkin varjoon keskusteltaessa suomirockista. Bändi soitti juuri muutaman keikan osana Albumiklassikot-sarjaa ja Stupido Records julkaisi juuri yhtyeen koko tuotannon Koko uran Go-Go -nimisenä tuplakokoelmana, joka Nuorgamissakin jo arvioitiin.

Keba vuonna 2011. Alikoski vasemmalla.

Alikoski on ollut paluukeikkoihin enemmän kuin tyytyväinen.

– Soittaminen yhdessä hyvin pitkän tauon jälkeen tuntui hemmetin hyvältä. Koko bändi omistautui asialle kiitettävästi. Tunne oli arvokas. Kesä Espalla oli keikkasetin päätösbiisi. Kliimaksi, johon tavallaan koko biisilista ja se yhteinen työ huipentui.

Keba sai alkunsa Alikosken ja Asko Kallosen katusoittoduona. Nuorten miesten illat ja viikonloput kuluivat Espalla soittaessa. Myöhemmin katusoitto tuli osaksi yhtyeen liveshow’ta. Keikat alkoivat akustisesti ja lennossa soitto muuttui sähköiseksi. Käytäntö jatkui myös syyskuun paluukeikoilla.

– Oli luontevaa liittää katusoittokuvio reunion-keikkoihin. Akustinen Keba oli aikoinaan selkeästi yksi vahvuusalueistamme; koko hommahan oli lähtenyt kehittymään juuri siitä.

Ali Alikoski

Syntynyt 7.9.1959 Helsingissä

Levyttänyt Keban lisäksi Ali ja Rosvot -kokoonpanolla neljä albumia ja kolme soololevyä.

Kirjoittanut paljon materiaalia myös muille artisteille. Kappaleista tunnetuin on Aikakoneen Alla vaahterapuun.

Harrastaa liikuntaa, lukemista, elokuvia ja ruuanlaittoa.

Kesä Espalla viidellä sanalla: ”Kesä, katusoitto, Helsinki, nuoruus, rakkaus.”

Mitä kuuntelin vuonna 1987: ”Kuuntelin, kuten koko bändimme, paljon U2:n Joshua Tree -albumia ja Hurriganesin Roadrunneria. Kuuntelin myös paljon ambient-musiikkia. Brian Eno on ollut mulle tärkeä niistä ajoista lähtien.”

Toivekappaleeni: ”U2:n With or Without You. Siinä on kaikki kohdallaan. Tunne, bändin soundi, biisin rakenne, toivo.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!