2000-luvun kotimaiset pophelmet

#108 Islaja – Pimeyttä kohti (2010)

(Säv. ja san. Merja Kokkonen)

Islaja. (Kuva: Tomi Palsa)

Neljännellä levyllään Islaja teki dylanit ja sähköisti itsensä. Suomalainen psykefolk kuoli oikosulussa, ja torsoksi synnytetty genre sai uuden tahdistimen.

”Minä en tahdo mennä pimeyttä kohti
Et ainakaan pääse eteenpäin
Minä tahdon hymysi taakse jossa hampaat ovat irrallaan
ja kallo kuultaa vasten valoa”

Merja Kokkosen Islaja on yksi Suomen pophistorian harvoja hämyjä myyttejä. Kokkosen äänen värin ja venkoilun tunnistaa välittömästi, sen persoona vain ei pysy koossa. Se kiemurtelee, murtuu ja leikkii niin kuin ihmisen ei soisi. Sanoissa on kuitenkin aivan liikaa ihmistä aivan liian suuressa universumissa: lihaa, tylsiä aamuja, itsepäisiä planeettoja, latteuksia, pelottavia varjoja, pakkomielteitä, päättömiä haluja.

Lavalla Islaja saattaa penkoa pedaaleitaan ja lelusoitinarsenaaliaan selkä yleisöön päin, kunnes ääniä löytyy, tai tepastella sähkökitaraa ja pullistella hauiksiaan. Islaja ei ole artisti vaan keino tapailla outoa ja vierasta, joka kiusaannuttaa, koska se on intuitiivisesti niin tuttua.

Toisin kuin kolme ensimmäistä Islaja-äänitettä, Keraaminen pää (2010) on melkein levyllinen popkappaleita. Itsepäinen ja autistinen tapa etsiä oikeaa tapaa päästää juuri oikea ääni saa ensi kertaa kirpaista huuleen samaa tahtia turvallisen oloisten popkoukkujen kanssa. Hymynsä taakse ja kallonsa kuulteeseen Islaja pääsi muuttamalla aiempien levyjensä elolliset äänet synteettisiksi ja rohkenemalla juottaa ajelehtineet soinnunpalaset yhteen.

Pimeyttä kohti huojuu päättäväisten ja kirkkaiden pianosointujen varassa, vaikka ne ovatkin koko ajan jäljessä tai edellä kaikesta muusta. Jokainen kaiku, vinkaisu ja puhallin elää omassa ajassaan, ja kun harmonia tulee vahingossa sohaistuksi, tuntuu kuin olisi itse kuuntelemalla saanut täydellisen pophetken aikaiseksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Aivan Hanoi Rocksin fanimääriin Islaja tuskin on vielä yltänyt, mutta Merja Kokkonen taitaa silti olla suositumpi Japanissa kuin Suomessa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Samaan aikaan maailmalla

5. elokuuta 2010 – 33 kaivostyöntekijää jäi loukkuun pienessä kaivoksessa Pohjois-Chilessä kun kaivoksen katto sortui.