2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#103 System of a Down – Chop Suey! (2001)

Tähän kuvateksti.

Uskoisitko, että nämä herrat tunkeutuvat sieluun?

Tällä intensiivisesti nykivällä ja sielunpohjia raapivalla etnometallipurkauksella avautui tie 2000-luvun ylistetyimpien metallibändien joukkoon.

”I don’t think you trust, in, my
Self-righteous suicide
I, cry, when angels deserve to die!”

Amerikan-armenialaisista jäsenistä koostuvat System of a Down oli alan harrastajien valokiilassa jo debyytillään. Kakkoslevy Toxicityn huomasivat jo melkein kaikki, eikä vähiten Chop Suey! -biisin ansiosta.

System of a Down oli debyytillään äärimmäistä hc-thrash-luukutusta. Tuolloin yhtyeen kuunteleminen sinkautti kuulijan nopeasti ylikierroksille, siksi paljon informaatiota sekoilevaan tykitykseen oli upotettu. Toxicityllä yhtye hidasti hiukan vauhtia, oikoi vähän mutkia ja nosti melodiat pintaan. Erinomaisin lopputuloksin.

Levyn ensisingle Chop Suey! on yhtyeen suurin hitti. Sen video pyöri ahkerasti televisiossa, ja esimerkiksi legendaarisen Moon TV:n legendaarisessa videoraadissa kappale kirvoitti osallisista suurta hyväksyntää.

Biisissä on crossover-suosiota mahdollistavia ominaisuuksia. Ensinnäkin, se on tuohon aikaan uudessa nousussa ollutta thrash-myllytystä ja mutta samaan aikaan aiheuttaa pomppumetallisia säväreitä. Ulosanti on perinteisiin nojaavaa – levyn tuotti Slayer-klassikoita puikottanut Rick Rubin – mutta samalla täysin tuoreella tatsilla soitettua rynkytystä. Ensiluokkainen metallibändi SOAD olisi ollut ilman persoonallisia ominaisuuksiaan, mutta vasta ne tekivät siitä, ja Chop Sueysta, todellisen menestyksen.

Melodia on kappaleen vahvuus ja armenialainen perimä kuuluu yhtyeen sointukuluissa muissakin kappaleissa vahvana. Balkanilaissävytteinen ote oli tuolloin muutenkin tapetilla, mutta System of a Downin kohdalla ei ollut kyse mistään mustalaishevostelusta. Bändin melodiakaivo oli synkkä ja musta, ja se tuntui ulottuvan suoraan ihmislajin kollektiivisen sielun surumielisimpään sopukkaan.

Chop Suey! on yksi yhtyeen melankolisimmista biiseistä. ”Suicide”-nimellä aluksi kulkent kappale ei ole järin vihainen, ainakaan samalla väkivaltaisella tavalla kuin thrash-vedot yleensä. Sen viha on alistunutta, tukahtunutta ja pettynyttä. Tästä turhautuneesta tunteiden padosta kirpoaa väkevää sappea, jota musiikillinen hassuttelukaan ei vähennä, päinvastoin.

Jo alussa siteerattu kertosäe on äärimmäisen surumielinen, mutta myöhemmin kappale suistuu vielä tästäkin epätoivoisempaan tilaan. Serj Tankianin ensin karjuessa ja sitten väräjävällä äänellään hoilottaessa ”isä, miksi hylkäsit minut?” kappale suistuu todella musertavaksi.

Ja kaikki tämä kestää akustisine introineen, thrash-kohkaamisineen ja piano-outroineen yhtyeelle pitkät kolme ja puoli minuuttia.

Se, miten yhtye onnistui yhdistämään äärimmäisen melodisuuden, hurjapäisen metallikaaoksen ja teknis-sovituksellisen sirkustelun, on jotakin ällistyttävää. Kaikki nivoutui yhteen vastustamattomasti rullaavassa kappaleessa, joka poukkoilee kuin lottopallo arvontakoneessa. Chop Suey! kuitenkin on täysosuma, edelleen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
System of a Down – Chop Suey! (ohj. Marcos Siega)

Bonus!

System of a Downilta äänestettiin myös kappaletta Toxicity.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress