2000-luvun kotimaiset pophelmet

#100 Manboy – A Bore (2001)

(Säv. ja san. Manboy)

Miespoika Karo Broman. (Kuva: Tomi Palsa)

A Bore oli Manboyn kautta aikain ensimmäinen single ja samalla yhtyen läpimurtoteos. Se oli kesän 2001 suosituimpia hittejä niin radiossa kuin keikkalavoillakin.

”I haven’t always been like this
I really am a hopeless optimist
I used to see the world
As one”

Muistan, kuinka A Bore avasi silmäni sille, että myös suomalainen bändi voi tehdä kansainväliseltä kuulostavaa kitarapopmusiikkia. Olihan meillä jo ollut Darude ja Bomfunk MC’s, mutta tämä oli jotakin muuta: ilmavaa kitarointia ja upeita soundikerroksia yhdistettynä loistavaan melodiseen popkappaleeseen.

Samaa oli aiemmin yrittänyt Kemopetrol, mutta sen lähestymistapa oli kylmempi ja elektronisempi, sekä The Crash, joka ei kuitenkaan päässyt soundillisesti samoihin sfääreihin. Nick Trianin tuotannon avulla Manboy pystyi tekemään mestariteoksen, jota se ei ole vieläkään kyennyt ylittämään.

Vuonna 2001 porilaislähtöinen Manboy julkaisi A Boren sisältävän esikoislevynsä Stretch Your Religion, jolle Soundi antoi viisi tähteä. Yhtye esiintyi maamme suurimmilla keikkalavoilla, ja siitä alettiin puhua vientitoivona Kemopetrolin tavoin. Myös The Rasmus oli julkaissut uutta popimpaa linjaa esittelevän F-F-F-Falling-biisinsä samana vuonna. Lauri Ylönen kumppaneineen breikkasikin kansainväliseen suosioon heti seuraavalla levyllään.

Samoihin aikoihin Manboy riiteli levy-yhtiönsä kanssa, biisit eivät ottaneet syntyäkseen ja jotkut uskoivat bändin jo hajonneen. Orastava kansainvälinen pöhinä oli muisto vain ennen kuin seuraava levy Blame the World julkaistiin vuonna 2004. Manboy on sittemmin päässyt kiertämään kansainvälisiä areenoita Placebon lämmittelyaktina vuonna 2007 ja kuka tietää, vaikka jossakin vaiheessa yhtye saavuttaisi ansaitsemansa huomion myös ulkomailla. Tuntuu valitettavasti vain siltä, että parhaat paukut on jo käytetty.

A Bore on ennen kaikkea tuottajan biisi, koska siinä on yhdistetty alun perin hyvin erilaisilta kuulostavia ääniä yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kitaristi Antti Majurin alun maalailut on kuorrutettu The Edgeltä lainatulla delayllä, ja kun se törmää kertosäkeen voimakkaasti säröiseen kitaravalliin, räjähtää kappale tajuntaan kuin suurempikin ilotulitus.

Kokonaissoundin kruunaa taustalta juuri ja juuri kuuluva akustinen kitara sekä ajalle tyypilliset Pro Tools -efektit takaperoisine kitaroineen. Toni Sinisalon säkeistössä soittama, letkeästi keinuva rumpukomppi vaihtuu kertosäkeessä tiukkaan menoon korostaen kappaleen kaksiosaisuutta. Basisti-laulaja Karo Bromanin eteerinen laulu kaikuu upeasti, muistuttaen kappaleen haaveilevasta sanoituksesta ja avaten mielessä sen tilan, johon vain harvalla kappaleella on asiaa. Näitä upeita soundeja koitin itsekin matkia tehdessäni ensimmäista soolodemoani. En kuitenkaan aivan onnistu… köh! Oikeasti en päässyt lähellekään.

Olen nähnyt Manboyn livenä valitettavasti vain kerran, kun he lämppäsivät Musea Helsingin jäähallissa. Puolityhjä halli ja kiihkeästi pääesiintyjää odotellut teinityttöyleisö ei tuntunut innostavan trioa kovainkaan suvereeniin suoritukseen. Mutta edelleen tämä biisi toi kyyneleet silmiini ja herätti muunkin yleisön horroksestaan. Ehkä sen unenomainen melodia, helposti lähestyttä sanoitus ja kauniit kitaroinnit muistuttivat kaikkia meitä ajasta, jolloin pystyimme näkemään maailman yhtenä kokonaisuutena.

Manboy oli alusta saakka hyvin suosittu vieras MTV3:n Jyrki-ohjelmassa ja siitä tämäkin haastattelu sekä video on napattu. Norjassa isolla rahalla kuvattu kappaleen toinen video alkaa kohdasta 0:52.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Koska en löytänyt kappaleesta yhtään hyvää live- tai covervetoa, olkoon tämä biisi vaikka sitten kannustuslaulu onnistuneesta pop-kappaleesta. Sen nimi on Hyvä Bore!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Samaan aikaan maailmalla

24. elokuuta 2001 – Neljä espoolaisnuorta murhasi Heinon pariskunnan Lopella.