Popklassikot 1997

#10 The Beta Band – Dry The Rain

The Beta Band, sekoilun ytimessä, Spede Pasasen jalanjäljillä.

The Beta Band, sekoilun ytimessä, Spede Pasasen jalanjäljillä.

“This is the definition of my life
Lying in bed in the sunlight
Choking on the vitamin tablet
The doctor gave in the hope of saving me
In the hope of saving me”

Brittiyhtye The Beta Bandin Dry The Rain -kappaleen teksti on poplyriikkaa parhaimmillaan. Se tarjoaa samaistumispintaa niin murrosiän kuohuissa ajelehtivalle kiukkuiselle teinille kuin nuoruudestaan kynsin hampain kiinnipitävälle kolmekymppiselle, jonka hiusraja on paennut jo niin kauas, että vanhenemisen merkit on pakko peittää nukkaisella pipolla.

The Beta Band maalaa kappaleellaan kuvan, johon tiivistyy jotain olennaista ihmiselämästä. Nimenomaan tarkoituksellisen epämääräisesti ilmaistuna “jotain olennaista”, koska kappaleen teksti on tulkinnoille vapaa. Minä voin kuunnella Dry The Rainia ja kuvitella kappaleen kertovan sydänsuruistani. Tai työttömyydestäni. Tai vaikka siitä täysi-ikäistymisen kynnyksellä kalvavasta tunteesta, että seisoo yksin maailman tuulissa, eikä kukaan ymmärrä.

Mikä lohdullisinta, Dry The Rain tarjoaa myös vastauksen. Kaikki järjestyy. Ihan totta, kaikki järjestyy. Vaikka rahaa olisi niin vähän, että pitää jättää vastaamatta vuokranantajan puheluihin tai vaikka asuisi tuntemattomassa kaupungissa vailla yhtään ystävää, kaikki järjestyy.

Kappaleen teksti on tarkoin maalattu tilanne, umpikuja, mutta samalla myös ratkaisu, ulospääsy. Kuten jo totesin, Dry The Rain on poplyriikkaa parhaimmillaan.

Musiikillisesti Dry The Rain on Primal Screamin vuonna 1988 ilmestyneen Loadedin maalaisserkku. Sävellys ja sanoitus ovat todennäköisesti syntyneet sotkuisessa kimppakämpässä, jossa The Beta Bandin jäsenet yhdessä asuivat elämäntilanteiden heitettyä heidät Lontooseen.

Dry The Rain on The Beta Bandin debyytti-ep:n Champion Versionsin avausraita. Myös yhtyeen kaksi seuraavaa julkaisua, vuonna 1998 ilmestyneet The Patty Patty Sound -ep ja Los Amigos del Beta Bandidos -ep saivat runsaasti kehuja. Hype yhtyeen ympärillä kasvoikin julkaisu julkaisulta.

Brittilehdistö ylisti yhtyettä, mutta niin myös monet tunnetut muusikot. Esimerkiksi Oasiksen ja The Verven jäsenet muistivat haastatteluissaan mainita arvostavansa The Beta Bandia. Yhtyeen keulakuva Steve Mason ei kuitenkaan selkääntaputtelusta innostunut. Q-lehden palkintogaalaan hän pisti mielenosoituksellisesti lippalakin, jossa luki: “If assholes could fly, this place would be an airport.”

Lopulta kävi, kuten pelätä saattoi. Hype selätti The Beta Bandin. Kun huomiota herättäneet ep:t oli lyöty yhteen erinomaiselle The Three Ep’s -kokoelmalle, luomistyö piti aloittaa alusta. Vuonna 1999 ilmestyi palapelimäinen, yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi, jonka kappaleet ovat kaukana Dry The Rainin neroudesta.

http://www.youtube.com/watch?v=dESi3w_Khzw

Bonus!

Dry The Rain päätyi vuonna 2000 Nick Hornbyn kirjaan pohjautuvan High Fidelity -elokuvan soundtrackille. Hornbyn vuonna 1995 ilmestynyt romaani kertoo keski-ikäistyvän, levykaupassa työskentelevän Robin ihmissuhdekriiseistä.

Elokuvassa Robia näyttelevä John Cusack laittaa Dry The Rainin soimaan ja sanoo: “I will now sell five copies of The Three Ep’s by The Beta Band.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!