Popklassikot 1989

#10 Soul II Soul – Back to Life

Order of the British Empire -soulia

Joskus biitissä on kaikki. Jazzie B:n ja Nellee Hooperin parhaat biitit hallitisivat aina biisejä suvereenisti puskien kaikkien päälleliimattujen elementtien läpi framille. Se biitti on se, jonka ensimmäisenä muistat, olivat synajousisahaukset ja -pizzicatot, house-pianot tai laulut kuinka komeita tahansa.

Vuoden 1989 kesä oli kuuma Madisonissa. Vanhemmat ja pikkuveli lähtivät ajelemaan Kaliforniaan ja Nevadaan. Minä jäin kotiin. Liian monena aamuna herätyskelloradio avasi aamun soittamalla joko jonkun Anderson Bruford Wakeman & Howen biisin tai The Callin Let the Day Beginillä. Joinain aamuina herätyksenä toimi tornadovaroitus. Töitä en voinut tehdä, koska työlupa puuttui.

Ystäväni Peter oli töissä italialaisessa delissä, jonne pyöräilin aamuisin. Iltaisin hengailimme jonkun kotona, katsomassa leffoja tai kuuntelemassa musiikkia. Tai soittelemassa musiikkia.

Radiosta tuli Poisonin Every Rose Has Its Thorn, Roxetten The Look, Bobby Brownin My Prerogative… Näiden ja aiemmin mainittujen biisien soundimaailma ei oikein sopinut joskus kovin painostavaksi äityvään Keskilännen lämpöön.

Back to Life oli suunnaton helpotus. Ne äänet, jotka ovat sekä bassoa että basaria upposivat lantioon kuin Malkinin vedot Suomen maaliin. Soul II Soul teki maailman brittiläisimmän kuuloista soulia.

Se oli menoa oikeastaan ensimmäisen back’-sanan perkussiivisesta k-äänteestä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!