Popklassikot 1987

#10 Public Enemy – Rebel Without a Pause

Vedä tästä sormesta ja vallankumouksen trumpettiglissando soi!

Joissakin äänissä vain on sitä jotakin. Coltrane täydessä lennossa, Roy Buchanan soittamassa Teleään korkealta, pikkurilli ja nimetön volumea veivaamassa, Mingusin basso, kun mies runnoo sitä koko rungollaan, Jajoukan torvien herhiläispesä…

Tähän listaan kuuluu Rebel Without a Pausen maaninen trumpettisämple. Kahden sekunnin ja noin tahdin kestävä vingutus poraa tämän biisin suoraan otsan läpi kerta toisensa jälkeen.

Chuck D:n läpät ovat vallankumoussoturin versio räpin perinteisestä omakehusta ja yksilön sijaan ne käsittelevät pääasiassa kollektiiveja: PE:tä, Def Jamia, S1W:tä. Muoto on tuttu, sisältö uutta. Autojakin hehkutetaan, mutta ei mitään siistiä urheiluautoa vaan sopivan anonyymiä Oldsmobile 98:a. Tuttu kaara Public Enemyn esikoislevyn kappaleesta You’re Gonna Get Yours.

Chuck D on poliittisten one-linereiden suoltajana vielä Pentti Linkolaakin lahjakkaampi yksilö. Popkulttuurireferenssit väännettynä vallankumouksen palvelukseen ovat aina toimiva juttu ja Chuckilla niitä riitti… Rebel Without a Pause, rap = mustan Amerikan CNN, jne.

Huippu saavutettiin Party for Your Right to Fight -heitolla. Sille vetää vertoja vain Pentti Linkolan YK:n köyhyyttä käsittelevän kokoontumisen alla heittämä huomio siitä, ettei köyhyys ole ainakaan planeetan kannalta ongelma, tavoiteltu vauraus sen sijaan on. Linkolan, kuten Chuck D:nkin, ajatuksista voi olla montaa mieltä ihan tapauskohtaisestikin, mutta polemisoinnin he hallitsivat.

Siinä missä Public Enemyn ensimmäinen levy oli vielä aika oman aikansa räplevyltä kuulostava tekele, It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back oli ihan eri juttu ja Rebel Without a Pause ensimmäinen levyä varten valmiiksi saatu biisi. Äänekkäämpi, vittumaisempi ja isompi,

Public Enemy siirtyi kappaleen ja sitä seuranneiden tekeleiden myötä jonnekin popin, taiteen, huumorin ja propagandan hedelmälliseen välimaastoon, jota on sittemmin asutttanut esimerkiksi eurooppalaisen ironian läpisyömä Laibach. Rebel Without a Pausen riivaava pumppaus esiintyi tyylikeinona säännöllisesti yhtyeen kultakaudella, huipentuen jumalaiseen Hazy Shade of Criminal -biittiin.

Public Enemy oli minulle yksi tajunnanräjäyttävimpiä kokemuksia 1980-luvun puolenvälin tienoilla. Ja on yhä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Juutalaisesta Noam Chomskysta kertova dokumentti, jonka alun taustalla soi latinalaisamerikkalainen musiikki otti nimensä Public Enemyn kappaleesta.

http://video.google.com/videoplay?docid=-4366784807223792419