Popklassikot 1982

#10 Lords of the New Church – Russian Roulette

Lords of the New Church kaatuu kalkkiviivoille.

Superbändi saattoi olla 1960- ja 1970-lukujen turpeimmat rock-synnit mieleen tuova kirosana punkkareiden keskuudessa, mutta juuri sellainen oli punk-selviytyjistä muodostunut The Lords of the New Church. Sen perustivat vuonna 1982 The Dead Boysissa aikaisemmin rähissyt Stiv Bators, The Damnedin alkuperäisestä kokoonpanosta tuttu Brian James, Dave Tregunna Sham 69:stä ja Nicky Turner The Barracudasista.

Bators ja James olivat aikaisemmissa yhtyeissään olleet mukana kätilöinä punkin synnyssä, mutta uudessa bändissään he siirtyivät räkäisestä kolmen soinnun katuhässäkästä kohti hienostuneempaa ilmaisua.

Ei niin, että The Lords of the New Church olisi mitään sipsuttelua soittanut, mutta 1960-luvun garagepaahdon ohella yhtyeen soundi koostui kohtalokkaan tummanpuhuvasta goottirockista, New York Dollsin dekadentista glampunkista ja ripauksesta vanhaa kunnon rehellistä poppia.

Vuonna 1982 julkaistun nimettömän debyyttinsä ensimmäisellä kappaleella New Church yhtye laati manifestinsa:

”Throwaway youth, ya gotta take a stand
Music is your only weapon
Spanners in the works
Go start your gang
New Church
, join the New Church
Be a Lord of the New Church”

Viesti oli sama, jota punkin DIY-henki oli julistanut viitisen vuotta aikaisemmin ja joka sai lukemattomat nuoret perustamaan bändejä, levy-yhtiöitä, ryhtymään taiteilijaksi tai tekemään mitä tahansa muuta omaa juttuaan. Näin olivat syntyneet myös The Lords of the New Churchin jäsenten ensimmäiset yhtyeet, mutta idealistinen retki oli päättynyt pian kyyneliin.

Melkeinpä 1960-lukulaisen idealismin varjopuolen tarjoilivat kovat huumeet ja Batorsin tapauksessa kaoottiset konsertit, joiden keskipisteessä hän paljasteli itseään ja viilteli vatsaansa mikkitelineellä. Samanlainen meininki jatkui The Lords of the New Churchissa – eräällä keikalla Bators meinasi vahingossa hirttää itsensä.

Kyynisyys, depressio, itsetuhoisuus ja dekadenssi vallitsevat The Lords of the New Churchin tunnetuimmassa kappaleessa, Russian Roulettessa. Idealismin varjopuolta symboloi Vietnamin sota ja etenkin sen kuvaus elokuvissa Kauriinmetsästäjä ja Ilmestyskirja. Nyt.

Russian Roulettessa todellisuus ja fiktio hämärtyvät, eikä mikään ole aitoa. Bators on näyttelijä, joka lihottaa itseään tähtiroolia varten:



”I’m on a helicopter ride through Vietnam
I’m the Leicester Square kid I’m superman
I’m putting on weight for the Oscar
, man
gonna get through anyway I can”

Kappaleen sanoituksissa välähtelevät kuvat Vietnamista, natsi-Saksasta, elokuvista ja huumehöyryisestä todellisuudesta. Voi kuvitella sielunsa silmin Batorsin alusvaatteisillaan ja silmät huumeista kiiluvina, kenties revolveri kädessään katselemassa sotaelokuvia ja höyryämässä vuoroin suuruudenhulluna, vuoroin depression aallonpohjassa:



”Everywhere everyone is red and green
I gotta lust for glory and a tape machine
I’m living out Frank Coppola’s dreams
Outta my mind I’m feelin’ mean”

Kertosäkeen naiiveihin söpöilyihin on vaikea uskoa, etenkin kun Bators lataa sen viimeisen itsetuhoisen säkeen:



”Hey hey hey, we’re in the movie
I feel up and I feel groovy
Let’s go out and get some of that
Gimme gimme gimme some Russian Roulette”



Russian Rouletten sanoitukset saattoivat olla tuskaisen epätoivoiset, vihaa tihkuvat ja kyyniset, mutta melodialtaan se on niin kutsuva, että sen mukana on melkein mahdoton olla laulamatta. Sen mahtipontisesti lipuvan soundin voisi melkein kuvitella U2:n rinnalle maailman stadioneille, ellei The Lords of the New Churchin soitto huojuisi kuin juopunut rääsyläinen katulamppujen valossa ja Batorsin huumeisen sössöttävä ulosanti olisi niin apaattista.

Parempi näin. Omana haudasta nousseen rähjäisenä itsenään Russian Roulette onnistuu välttämään stadionrockin banaaliuden. Kaatuminen kalkkiviivoilla alleviivaa sen viestiä. Paradoksaalisesti se onnistuu epätäydellisyydessään olemaan juuri täydellinen.

http://youtu.be/mVzTSLrcUuE

Bonus!

The Lords of the New Churchin tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuu hupaisa, mutta aika karmea (ja ilmeisen känninen) versio Madonnan Like a Virginistä, joka julkaistiin singlenä ja vuoden 1985 best of -levyllä Killer Lords.

http://www.youtube.com/watch?v=UXz2zKBXeNE