Suomipopin valkeat helmet

#10 Kollaa kestää – Kirjoituksia kellarista (1979)

”Tyttäreni nimittää sitä humpaksi”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kollaa kestää lainasi toisen ja viimeisen singlensä nimen Fjorod Dostojevskiltä, koska halusi hienovaraisesti vihjata, että ”sitä ollaan lukion käyneitä”.

Korvaamattomassa Jee jee jee – suomalaisen rockin historia -teoksessa (WSOY, 1998) mainitaan, kuinka Kollaa kestää tunnettiin 1970-luvun lopussa “Tampereen huonoimpana bändinä”.

Bändinä, jonka täytyi keskeyttää levytyssessionsa, koska “rumpalin kädet väsyivät”.

Kollaa kestää ei kuitenkaan ole huono bändi. Helppo se sen sijaan on, nimittäin ottaa haltuun. Yhtye julkaisi olemassaolonsa aikana vain 26 kappaletta: yhden albumin, yhden ep-levyn, kaksi singleä ja joitakin irtobiisejä erilaisilla kokoelmilla. Kappaleista jokainen löytyy yhtä lailla korvaamattomalta Kokonaan – jäähyväiset aseille -kokoelmalevyltä, jonka Johanna Kustannus julkaisi vuonna 1995.

Kollaa kestään kappaleista ehdottomasti tunnetuin on kokoelmalevyn nimen jälkimmäisen osan muodostava Jäähyväiset aseille, bändin ainoan albumin (1979) nimikappale, jonka poliittinen folklaulaja Liisa Tavi nosti herkällä, joanbaezmaisella folkversiollaan koko Suomen tietoisuuteen 1980-luvun alussa.

Suomipopin valkeat helmet –juttusarja haluaa kuitenkin nostaa Kollaa kestään tuotannosta esiin toisen kappaleen, yhtyeen kahdesta singlestä jälkimmäisen. Sen nimi on Kirjoituksia kellarista (1979), ja ilman Liisa Tavia se saattaisi hyvin Kollaa kestään kappaleista tunnetuin.

Ainakin se oli yhtyeen kappaleista ensimmäinen, joka tuntui kappaleen sanoittaneen Jyrki Siukosen mukaan “hitiltä”.

”Kyllähän Kirjoituksia kellarista tuntui selvältä edistysaskeleelta Kollaan uralla. Olimme itse singleen tyytyväisiä ja niin oli levy-yhtiökin. Keikkasetissä se oli yksi keskeisiä kappaleita yhtyeen loppuun asti”, Siukonen kertoo.

Se loppu tuli kuitenkin harmillisen pian: Kollaa kestää pani pillit pussiin vain noin vuosi singlen julkaisun jälkeen.

”Päivä aikaa ja se riitti hyvin”

Kollaa kestää mielletään usein “toisen aallon” tai “uuden aallon” bändiksi, koska sen esikoisalbumi ilmestyi suomipunkilmiöön nähden verrattain myöhään. Itse asiassa yhtye oli kuitenkin punk-aallon ensimmäisiä.

Kollaa kestää perustettiin jo vuonna 1976, luokkatoverusten Kai Kiven (kitara, laulu, sävellykset) ja Jyrki Siukosen (rummut, sanoitukset) kaksi keikkaa tehneen Hernia-yhtyeen raunioille ja se äänitti esikoissinglensä (Musti, sotakoira) samana päivänä jona Eppu Normaali räiski nauhalle Poliisi pamputtaa taas -klassikkonsa.

Kollaa kestää vasemmalta oikealle: Mikko Nevalainen, Jyrki Siukonen, Juha Helminen ja Kai Kivi.

Jukka Junttila kirjoittaa Kokonaan-kokoelman kansiteksteissä, että Kollaa kestään alkuperäinen tavoite oli ottaa osaa Suosikin Rock-Rally-kilpailuun. Sen yhtye tekikin – Suosikki on lailla kielletty -nimisellä kappaleella. Menestys jäi vaatimattomaksi.

Se ei kuitenkaan lannistanut yhtyettä. Kunnianhimo kasvoi, ja pian Kollaa ei enää tyytynytkään vain soittamaan huonosti. Musti, sotakoira -singleä seurasivat nopeassa tahdissa samoin Poko Rekorsin julkaisemat Kollaa kostaa -ep ja toinen single, Kirjoituksia kellarista.

Sekä ep että single äänitettiiin Mika Sundqvistin MSL-studiolla Ylöjärvellä. Kirjoituksia kellarista taltioitiin 19. maaliskuuta 1979.

”Paikka oli tuttu. Meillä oli päivä aikaa ja se riitti hyvin”, Siukonen kiteyttää levytysprosessin mutkattomuuden.

Pantse Syrjä tuottajana ja Mika Sundqvist äänittäjänä oli tuttu yhdistelmä, joten homma meni purkkiin kivuttomasti. En muista, että studiossa olisi tehty mitään erityisiä muutoksia siihen, millaiseksi kappale oli harjoituskämpällä muovautunut. Kappale oli valmis jo ensimmäisissä treeneissä. Rakennehan on sen verran yksinkertainen.”

Kirjoituksia kellarista oli syntynyt Kollaa kestäälle tyypillisellä tavalla: Kivi teki sävellyksen, johon Siukonen raapusti riimit.

Kappaleen synnystä Siukosella ei ole ”minkäänlaista muistikuvaa”.

”Varmaankin kirjoitin sanat päivällä ennen illan treenejä joskus helmikuun lopulla”, hän arpoo.

”Yleensä se meni niin, että Kivi hyräili laulumelodian kasetille ja minä tein siihen sanat. Niin oli tässäkin tapauksessa. Yleensä tekstit toimivat ilman sen kummempaa säätöä. En muista, että Kirjoituksia kellarista -biisinkään sanoja olisi tarvinnut rukata.”

Laulun teksti on yksinkertainen ja naseva. Päähenkilö kertoo, kuinka hän nuorena ”istui kellarissa” ja kirjoitti kirjaa omasta elämästään, omissa unelmissaan eläen ja ulkomaailman tapahtumille kintaalla viitaten. Kun hän sitten vanhempana tarjoaa kirjaa kustantajille, nämä arvioivat sen ”roskakorin täytteeksi” ja kertovat:

”Ei elämää kellarissa opita tuntemaan
vaan se täytyy tulla ulos kokemaan”

Aivan kuten Sigin Uusi uljas maailma tai Pelle Miljoonan Viimeinen syksy, myös Kirjoituksia kellarista lainasi nimensä maailmankirjallisuuden klassikolta.

”Kollaa Kestään kappaleista moni sai nimensä kirjasta”, Siukonen huomauttaa.

”Itse asiassa bändikin sai nimensä kirjasta (Erkki Palolammen sotaromaani vuodelta 1940 – toim. huom.). Tämä oli sellaista kevyttä vihjettä siihen, että ollaan lukion käyneitä.”

Fjodor Dostojevskin romaanin (1864, julkaistu myös nimellä Kellariloukko) kanssa Siukosen sanoittamalla punkrallilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

”Dostojevskin kirja on tietysti vain viittaus, ei muuta. Eihän sellaisen teoksen kanssa kannata leikitellä”, hän sanoo.

”Kuten singlen kansikuva kertoo, kyse on muustakin. Bändin nimi on siinä Aku Ankka -lehden tyyliin tekstattu, luurankohahmo on myös jonkinlainen sarjakuva-klisee ja takakannessa bändin jäsenet esitetään Pecos Bill -pelikorttien hahmoina. Enemmän siis koko jutussa on viitteitä populaarikulttuuriin ylipäätään kuin nimenomaan Dostojevskiin.”

Bändi vailla tyyliä

Yksi Siukosen tärkeimpiä musiikillisia vaikuttajia oli TV Smithin The Adverts -yhtye. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään vähänkään Kollaa kestään tuotantoa tuntevalle: löytyyhän bändin tuotannosta Adverts-laina (Yhden soinnun ihmeet eli One Chord Wonders) sekä yhtyeelle omistettu kappale (Adverts Blues), ja pilkottaapa Jäähyväiset aseille -albumin kannessakin Adverts-juliste.

”Kuuntelimme tietysti paljon kaikkea punkia ja uutta aaltoa. Oli ensinnäkin peruskattaus: Ramones, The Clash, The Damned, Eput, Pelle, Problems?, Se, Ypö-Viis ja niin edelleen. Mutta paljon myös ’unohtuneita’ bändejä, kuten Generation X, 999, Boomtown Rats, The Stranglers, Penetration, X-Ray Spex ja niin edelleen. Buzzcocks oli varmaan yksi Kiven suosikkeja tuohon aikaan, mutta mahdollisista vaikutteista on mahdoton sanoa mitään.”

Hengenravintoa Kivi ja Siukonen ahmivat punkin lisäksi kirjoista ja elokuvista.

”Olimme Kiven kanssa olleet jo kouluaikana aktiivisia lukijoita. Tuohon aikaan kiinnostuksen kohteita olivat muun muassa surrealismi ja runous. Ajattelen esimerkiksi Kalevi Seilosen 1960-luvun runokirjoja – ajankohtaisia edelleen. Ja Tampereellahan oli perinteisesti vahvaa elokuvakerhotoimintaa”, Siukonen kertoo.

”Politiikka ei vetänyt puoleensa, mutta ympäristöliike kiinnosti kyllä. Olimme Kiven kanssa olleet kouluaikaan mukana luontokerhotoiminnassa.”

Kollaa kestää, bändi vailla tyyliä Kollaa kostaa -ep:nsä kannessa. Ylärivissä Juha Helminen (vas.) ja Mikko Nevalainen, alarivissä Jyrki Siukonen (vas.) ja Kai Kivi.

Kollaa kestään tyyli oli aina kohdallaan – koska sitä ei ollut.

”Olimme bändi vailla tyyliä. Siihen ei yksinkertaisesti panostettu lainkaan. Tämä kertoo tietysti siitä, että asia ei ollut meille juurikaan tärkeä. Punk oli meille viitekehys, jossa nimenomaan ei tarvinnut olla tyyliä”, Siukonen kertoo.

Tyyliä tai sen puutetta ei ole 2010-luvulla kovin helppo arvioida, sillä Kollaa kestää ei koskaan päässyt esiintymään televisioon asti – puhumattakaan, että se olisi tehnyt musiikkivideoita. Youtubesta yhtyeestä löytyy liikkuvaa kuvaa vain Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla vuonna 1982 heitetystä comeback-keikasta.

Kerran televisioon pääseminen tosin oli lähellä. Kirjoituksia kellarista valittiin nimittäin Levyraatiin.

”Saimme etukäteen asiasta tiedon ja elättelimme toiveita päästä televisioon. Kutsua studioon ei kuitenkaan tullut, ja yhtyeen ainoa tilaisuus meni siinä sivu suun”, Siukonen harmittelee.

Tapaus on jäänyt suomirockin ja suomalaisen tv-viihteen historiaan, koska raatiin kuulunut Lenita Airisto kieltäytyi antamasta kappaleelle edes yhtä ainoaa pistettä.

”Lenita tosiaan kieltäytyi. Hän ei suostunut edes juontajan (Jaakko Jahnukainen – toim. huom.) ehdotukseen antaa yhtä pistettä äänitysteknologialle. Se oli totta kai erinomaista meidän kannaltamme.”

Kollaa kestään hajoamisen jälkeen Siukonen jatkoi musiikin harrastamista, vaikka omistikin yhä suuremman osan ajastaan kuvataiteille. Hän teki kokeellista rockmusiikkia saksofonisti Jukka Mikkolan kanssa perustamassaan Vaaralliset lelut -yhtyeessä ja palasi 1990-luvulla suoraviivaisemman punkin pariin Punk Lurex OK:n jäsenenä.

Kai Kivi puolestaan väitteli 1990-luvun puolivälissä filosofian tohtoriksi ja toimi Helsingin yliopiston hydrobiologian dosenttina vuodesta 1999 kuolemaansa asti. Kivi menehtyi vuonna 2007 vain 48 vuoden iässä.

Kirjoituksia kellarista on jatkanut elämäänsä lukuisina cover-versioina, josta tunnetuimmat lienevät tehneet Pojat ja Klamydia.

Siukonen on cover-versioista aina mielissään, riippumatta niiden taiteellisesta tasosta.

”Kaikki versiot kuulostavat mukavilta, sillä ne kertovat, että kappale on herättänyt jossakin ihmisessä positiivisia tuntemuksia. Versio on aina eräänlaista diggarin palautetta. Samalla tavallahan Kollaa soitti aikanaan muun muassa Suomen talvisota 1939–1940 -yhtyeen kappaleita”, hän muistuttaa.

Mutta miltä Kirjoituksia kellarista kuulostaa Siukosen omaan korvaan nyt, 32 vuotta kappaleen julkaisemisen jälkeen?

”Melkoisen hitaalta. Tyttäreni nimittää sitä humpaksi.”

Jyrki Siukonen

Syntynyt Tampereella 13.10.1959.

Kollaa kestään rumpali ja sanoittaja vuosina 1976–1980. Soitti myöhemmin yhtyeissä Vaaralliset lelut ja Punk Lurex OK.

Aloitti uransa kuvataiteilijana vuonna 1982. Vaikutti Rodtsenko-seura-taiteilijaryhmässä 1984–1990. Valmistui kuvataiteen tohtoriksi vuonna 2001. Toimi Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina 2004–2008.

Toiminut rocklehtien Hilseen ja Soundin avustajana ja Taide-lehden päätoimittajana.

Kirjoituksia kellarista viidellä sanalla: ”Varhaisen suomalaisen punkyhtyeen viimeinen single.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Kollaa kestää palasi lyhyesti esiintymislavoille vuonna 1982. Tässä Kirjoituksia kellarista soi Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla.