Popklassikot 1997

#1 Radiohead – Paranoid Android

Ahistaa.

Ahistaa.

Radioheadin OK Computer on monelle se albumi. Se on tietyn popdiggari-ikäluokan Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band tai Kind Of Blue. Yhden vuosikymmenen mestariteos, joka tullaan aina liittämään suurten levyjen jatkumoon.

Sitä se on ainakin minulle. Kuunnellessani albumin ensimmäisen kerran, kyynelehdin neljästi. Nyyhkytin Exit Music (For A Film) -kappaleen kliimaksissa, jossa Thom Yorke laulaa täysin palkein ”now we’re one in everlasting peace”, Karma Policen lopussa , Luckyn mahtavan ”it’s gonna be a glorious day” -säkeen aikana ja Paranoid Androidin kolmannessa osassa, jossa Yorken ääni monistuu useisiin enkelimäisiin stemmoihin samalla, kun 1990-luvun lopun kidutettu sielu sylkee ulos ”the yuppies networking” -sanat. Melodioiden kauneus oli pakahduttavaa ja sanoitukset synkän ahdistavia, mutta olo lopulta katharttisen puhdistunut. Albumin loppuessa The Touristin mikronkilahdukseen, olin itsekin kypsää kamaa. Minulla oli uusi lempibändi.

Mikä tekee OK Computerista niin nerokkaan? Radioheadin levytyshistorian kiinnostavuudesta ja bändin kehityksestä vuosituhannen vaihteessa on kirjoitettu paljon, joten en ala siihen tässä yhteydessä. Albumin hienous avautuu kuitenkin osittain suhteessa bändin edeltäviin levytyksiin. Siinä missä Radiohead teki The Bendsillä huikean harppauksen yhden hitin ihmeestä vakavasti otettavaksi älykköbrittirock-bändiksi, karisti se OK Computerilla aikalaisyhtyeensä lopullisesti kannoiltaan ja nousi omaan yksityiseen kastiinsa.

OK Computer on Britpop 2.0. Melodia ja laulunkirjoittaminen ovat edelleen kaiken ytimenä. Ytimen ympärille kehittyi kuitenkin Jonny Greenwoodin pioneeritason kitarainsinööritaito, joka antoi bändin uralla ensimmäistä kertaa järkevän syyn kolmen kitaristin olemassaololle. Greenwood kehittyi myös multi-instrumentalistina monipuolistaen yhtyeen sointia ja antaen sävellyksellisesti lisätilaa Yorkelle laulajana.

Thom Yorke osoittikin viimeistään tässä vaiheessa olevansa sukupolvensa paras mieslaulaja. Hänen sanoituksissaan ei kuitenkaan ollut tietoakaan sen äänen kauneudesta, jonka kautta ne tulivat kuulluiksi. The Bendsin tunnustukselliset kertomukset muuttuivat abstraktioiksi, jotka paketoivat vuosikymmenen klaustrofobian ja Weltschmertzin. Samalla mustan huumorin kyllästämät tekstit sosiaalisesta eristäytymisestä, automaation ja tietokoneiden syrjäyttämästä luonnollisesta olemisesta, masennuksesta ja sen lääkitsemisestä, itsemurhasta, ympäristötuhosta, keskiluokkaisen lähiöelämän vieraantuneisuudesta, pakofantansioista ja sievistelevästä, tekopyhästä yhteiskunnasta avautuivat kohti uutta, täysin toivottomalta vaikuttavaa vuosituhatta. Kun kuuntelee Fitter Happier -kappaleen tai katsoo Meeting People Is Easy -dokumentin OK Computer -kiertueesta, ymmärtää miten ahtaana ja synkkänä paikkana Yorken mieltä pidettiin vuosituhannen lopussa. Laulaja nähtiin yhtä masentuneena kuin paranoidi androidi Marwin Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjasarjassa.

Tästä vitsistä sai nimensä Paranoid Android -kappale, OK Computerin ylistetyin hetki, jolla ilmenevät kaikki edellä mainitut piirteet. Se on biisi, joka sisältää kolme biisiä. Radioheadin jäsenet ovat haastatteluissa myöntäneet, että kappale syntyi liittämällä yhteen kolme aihiota, jotka eivät edenneet tahoillaan. Metodi on sama, jota The Beatles käytti tehdessään Happines Is A Warm Gun -kappaletta.

Ensimmäisessä osassa monimutkaisen näppäilykuvion säestämä puhuja yrittää saada unta päänsä sisäisiltä ääniltä. Seuraavaa osaa hallitsee Mission Impossible -henkinen rock-riffi. Tekstin puhujaa pidetään arroganttina paskiaisena, joka rakastaa vain itseään. Kolmas osa kuulostaa masentavalta, laskuhumalaiselta vaellukselta kotiin, kun baarin ovimies on heittänyt puhujan niskaperseotteella sateeseen juppien jäädessä verkostoitumaan keskenään.

Kappaleen nimi esiintyy tekstissä vain sen ensimmäisessä osassa. Silloinkin ”I may be paranoid, but not an anroid” -säe on upotettu syvälle miksaukseen ja sen lukee tietokoneen alkeellinen puheohjelma, kuin korostaen todellisuuden vierautta ja tulevaisuuden kaikennielevää teknokratiaa.

http://www.youtube.com/watch?v=sPLEbAVjiLA