Popklassikot 1999

#1 Aphex Twin – Windowlicker

Faire du lèche-vitrine

Faire du lèche-vitrine.

Kuuntelin yhtenä päivänä Missy Elliottin vanhoja biisejä – One Minute Man, Get Ur Freak On ja Lick Shots kuulostivat yhä nerokkailta. The Rainin kohdalla palautui elävästi mieleen tunne, jonka koin, kun kuulin biisin ensimmäisen kerran. Soundi oli kuin ulkoavaruudesta tai jostain epärealistisesta tulevaisuuden visiosta.

Aphex Twin oli vähän samanlainen kokemus, varsinkin siinä vaiheessa, kun Windowlicker päätyi aikansa popvirtaan.

Yhteen palmikoiduista käsiteltyjen ihmisäänten säikeistä koostuva biisi on samalla kaunis ja shokeeraava. Se on kuin kupruileva ja heijastava pinta. Se ei ole hetkeäkään stabiili ja joka kerta kun johonkin kohtaan tarkennat, se on taas uudella tavalla outo. Windowlicker liikkuu kuin kolibri, mutta tuntuu raskaalta. Se on valoisa ja ahdistava.

Tässä vaiheessa on vaikea erotella kuinka paljon omista Windowlickeriin iittyvistä tunteista juontaa juurensa siihen kun, näki kappaleen videon ensi kerran. Irstas rap- tai R&B-videon parodia herätti huomiota, mutta näin ajan takaa katsottuna on pakko sanoa, ettei se ole oikeastaan läheskään niin shokeerava kuin videot, joita se parodioi. Videon ohjaaja Chris Cunningham onnistuu tuottamaan rajun alkushokin, mutta minusta maailma, jossa eHow julkaisee How to become a music video girl -tutoriaalin, on huomattavasti absurdimpi kuin Cunninghamin kiehtovan groteski fantasia.

Videon vanuva suhde todellisuuteen peilaa hienosti disintergroitumisen tunnelmaa itse kappaleessa. Tältä kuulostaa ja näyttää, kun digitaalinen maailmamme lahoaa käsiin.

Tähän kaikkeen oli helppo rakastua, mutta hermostuneesti, sillä Richard D. Jamesistä tulee hahmona mieleen Disneyn Liisa ihmemaassa -animaation Veijarikissa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress