Alkuvuoden top 50

#2 AOR-indien lopullinen voitto

Jossain vaiheessa se vain tapahtui, huomaamatta ja varoittamatta. Indie tuli tiettyyn ikään, alkoi haaveilla mukavasta elämästä, aloilleen asettumisesta ja upottavista nojatuolista. Ryhtyi penkomaan isänsä levyhyllyä.

Ensin käteen osuivat Fleetwood Macin ja Electric Light Orchestran vinyylilevyt. Indie nautti kuulemastaan, mutta oli epävarma; sen ylähuulta koristivat vielä ironiset viikset.

Mutta polte indien rinnassa ei hellittänyt. Aina heikkoina hetkinään se palasi hyllyn äärelle ja penkoi kerta kerralta syvemmältä: Boston, Tears for Fears, The Carpenters, Steve Winwood.

Viimein indie rohkaistui, ajoi viiksensä ja kasvatti parran. Se puhui Totosta ja Americasta. Paul Simonista. The Bandistä. AOR:stä. Soft rockista. Muutos oli peruuttamaton.

Kulminaatiopiste? Kun newyorkilainen Holy Ghost! -yhtye tiedotti yhden esikoisalbuminsa vierailijoista olevan The Doobie Brothersin Michael McDonald.

Sanottakoon se toisenkin kerran: The Doobie Brothersin Michael McDonald.

Jäljelle jäi vain yksi kysymys: onko vuoden 2011 paras albumi Iron & Winen (kuvassa) Kiss Each Other Clean, Toro Y Moin Underneath the Pine, Cut Copyn Zonoscope vai Destroyerin Kaputt?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Iron & Wine – Walking Far from Home

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Toro Y Moi – Still Sound

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Cut Copy – Need You Now

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Destroyer – Kaputt